Niin se aika on vaan vierähtänyt täällä Götiksessä. Huhhuh! Edellisen kerran päivitin näköjään puolitoista kuukautta sitten, lokakuussa... Noloa.
Onneksi tämä kertoo vain siitä että tekemistä on riittänyt. Ja voi kyllä: nyt se koulustressi on sitten iskenyt. Ja lujaa! Kenenköhän idea tämäkin oli että ensimmäiset kuukaudet saa lorvailla ihan mielin määrin, ja kaksi viikkoa ennen paluuta pläsähtää yhtäkkiä kaikki deadlinet eteen kerralla. MURRRR.
Mitä tässä on sitten ehtinyt tapahtua? No, ei kerrassaan mitään kovin ihmeellistä, joten pieni katsaus menneeseen ja nykytilanteeseen riittänee listan muodossa.
- Asuntojen lämmitys on käynnistynyt. Ei olisi tarvinnut. Tämä tarkoittaa sitä, että yöllä on tuskaisen kuuma, vaikka kuinka pitää ikkunaa auki ennen nukkumaanmenoa. Saako tuota patteria säädettyä jostain pienemmälle?!
- Mittariin tuli vuosi lisää, eli nykyinen virallinen ikäni on ilmeisesti 22. Ja tunnen itseni nuorekkaammaksi kuin koskaan. Synttäreitäni juhlin tyylikkäästi gender-esseetä kirjoittamalla.
- Glögiä on kulunut noin 2,5 litraa tiivistemuodossa. Veden kanssa yhteenlaskettuna, valmiina glögijuomana tämä tarkoittaa yli 8 litraa. Mikäli laskin oikein. Suhteen pitäisi olla 1:3, mutta yleensä käytän 1:4 säästömielessä. Laskekaa siitä jos jäi mietityttämään.
- EI SAA JOULUTORTTUA. Suru on suuri. Ja täällä oli se natsitorttu-uutiseen johtanut reseptikin lehdessä? Ehkä ne taikinat ja luumuhillot poistettiin kaupasta sen johdosta....
- Ei ole luntakaan. Lisebergin joulumarkkinoilla oli sentään tekolunta. Vähän edes piristi mieltä.
 |
| @ Liseberg |
- Tajusin että pyttipannu on ruotsiksi "pytt i panna", eli paloja pannussa. Mikä oivallus! Oon aina ajatellut että "pytti" on joku vanha suomalainen sana. Aina oppii uutta.
- En osaa edelleenkään puhua ruotsia. Turha edes kysyä kun tulen takaisin. Otin kyllä ruotsin kurssin ensi keväälle. Ehtiihän sitä treenailla Suomessakin. Toisaalta, vaikka sanallinen antini on lähes olematon, ymmärrän tätä nykyä yllättävän hyvin kirjoitettua ja puhuttua ruotsia ja saatan jopa tajuta jutun pointin. Jättekiva!
- On yllättävän vaikeaa pärjätä ilman pankkikorttia. Puhelin ja pankkikortti lähti varkaan mukaan muutama viikko sitten (suosikkiklubillani, nyyh), ja siitä lähtien olen kitkutellut pelkällä käteisellä ja nostalgiapuhelimella. Tietääpä ainakin paljonko rahaa saa kulumaan. Mikä on paljon, koska täällä kaikki on niin kallista. Yhdellä klubilla ei käynyt sitten käteinen ollenkaan, edes narikassa... Muuten on kyllä selviytynyt, jos on vain muistanut ottaa rahaa mukaan kotoa lähtiessään (ei aina niin helppoa näillä aivoilla).
- Viime sunnuntaista 1.12. lähtien mulla on soinut joululaulut repeatillä Spotifyssä. Niin ihanaa!! Kerran vuodessa kun niitä saa vajaan kuukauden verran kuunnella, niin sitten myös kuunnellaan kunnolla ja kyllästymiseen asti! Tekisi mieli laulaa mukana, mutta enpä kehtaakaan kun täällä on seinät paperia (se on saatu huomata....). Onneksi tulevana sunnuntaina järjestetään Kauneimmat Joululaulut jopa täällä kotikylässä, joten sinne on pakko suunnata joulutunnelmaan päästäkseen. Sitten kyllä raikaa Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna kovaa ja korkealta. Ja kauniisti toki.
- Olen seurannut täällä ahkerasti maailman menoa (sivistystä ylläpitääkseni) Ilta-Sanomien kautta (ja Vivas ja Stara...), ja luin maailman parhaan uutisen, että suklaan runsas syöminen vähentää vatsarasvaa!! Joten jos on mennyt huomaamatta ja salakavalasti suklaalevy illassa, niin olen vain onnitellut itseäni morkkiksen sijaan. Ei nyt jaksa kiinnostaa, oliko tutkimuksen rahoittaja iso suklaafirma vai mikälie...
Yleisesti fiilis on tällä hetkellä jotain odottavan ja haikean väliltä. Toisaalta on ihanaa palata Suomeen, koska suomalainen joulu on paras joulu, ja siellä odottaa perhe ja ystävät, ja ihana pieni Dorikseni<3 joka toivottavasti vielä muistaa mut. Toisaalta taas on haikeaa lähteä täältä. Mulla ei oo koskaan ollut näin ihanaa syksyä kuin täällä. Aika lentää niin hirveetä vauhtia, ja kaikenlaista on saanut tehdä ja kokea. Mutta parasta on ollut ihan tavallinen arki. Tai no, tavallinen ja tavallinen. Onhan tää ollut paljon rennompaa kuin Suomessa koskaan sitten ala-asteen jälkeen. Parasta on ollut se, että ei ole ollut stressiä. Nyt kylläkin hieman koulujuttujen vuoksi, mutta se on pientä verrattuna rahahuoliin, jotka on vaivanneet Suomessa.
Lisäksi on ollut virkistävää olla täysin uusissa kuvioissa ja piireissä. Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista, mikä on ihanaa ja todellakin odotan sitä, mutta täällä elämä on ollut erilaista. Ja tavallaan tosi vapauttavaa elää paikassa, jossa esimerkiksi baariin mennessä ei törmää puolituttuihin, eikä kukaan tunne. Poislukien tietysti muut vaihtarit. Ja vaikka onnistuisi mokaamaan ihan täysin ja menettäisi kasvonsa, kukaan ei (todennäköisesti) ole huomauttelemassa siitä koko loppuelämää. Koputan puuta..... :D Joten varsin huolettomasti on saanut oleilla.
Okei, tää ei nyt tarkoita sitä että täällä olisi ollut hurjempaa kuin Suomessa. Ei lainkaan. Oikeastaan olen löytänyt itsestäni sivistyneenkin puolen, mikä on ollut ihan positiivinen yllätys. Ja jos jotain haluan täältä tuoda Suomeen tullessani, se on ehdottomasti nyyttäri-illanvietot! Niitä meillä on ollut tosi paljon, ja ne on ollut niiiin kivoja. On vain ihanaa mättää safkaa niin paljon kuin mieli tekee. :) Ja siinä ohessa ehkä lasillinen viiniä... Ihan hyvä vaihtoehtoinen tapa viettää perjantai- tai lauantai-iltoja klubeilla joraamisen sijaan. Taitaa se aikuisuus sittenkin jossain varovasti kolkutella....
 |
| Ei vielä lumesta tietoakaan. |
Nyt saa riittää selitykset tältä erää ennenkuin menee ihan liian diipiksi. Se on riskinä tällaisina pimeinä ja romanttisina talvi-iltoina. Essee lasten oikeuksista muistuttaa sitä paitsi olemassaolostaan, joten jatkan sen parissa itsenäisyyspäivän aaton viettoa.
Huomenna juhlitaankin Suomea Oslosta käsin!! :) Pitää toivoa että tänne ennustettu myrsky jäisi samanlaiseksi pihahdukseksi kuin edellinenkin. Kunhan ei nyt ihan hirveä lumituisku odottaisi huomenna aamulla, kun on tarkoitus taittaa matkaa bussilla... Fingers crossed!
Puss och kram sinne Suomeen, kohta nähdään! <3
