Berghain, teknotaivas maan päällä

Terveiset Berliinistä! Tulin tänne jälleen lauantaina aamulennolla kaverini kanssa, ja oleilen tällä kertaa kaksi ja puoli viikkoa.

Siitä huolimatta että alunperin tulin tänne uudenvuoden takia, mulla oli vain yksi haave tälle reissulle: Viettää ilta ehkä maailman eksklusiivisimmalla klubilla, joka on tunnettu koko kropassa tuntuvan teknon lisäksi erityisesti mysteerisestä, hyvin valikoivasta ovipolitiikasta ja portsarista nimeltään Sven. Kyse on tietenkin Berghainista. Internet on täynnä ohjeita siitä, miten täytyy pukeutua ja käyttäytyä jos haluaa klubille. Monet yrittävät sisään vain siksi, että voisivat sanoa olleensa Berghainissa - suurin osa epäonnistuen. Nyt kun olen vihdoin päässyt käymään tuolla teknomusiikin mekassa, voin sanoa vain yhden asian varmaksi: teitpä mitä tahansa tai olitpa miten tahansa, sisäänpääsy ei ole varmaa. Mikäli musiikki ei kolahda, etkä ole tottunut käymään homoklubeilla, älä turhaan vaivaudu. Tämä paikka ei silloin ole sinulle, ja teräväsilmäiset portsarit aistivat tämän herkästi, ja käännyttävät pois. Mutta mikäli rakastat teknoa ja deep housea, ja saat hyväksynnän astua sisään, tulet kokemaan elämäsi todennäköisesti upeimman illan, yön, aamun ja jopa seuraavan koko päivän.

Kuva Flickr

Saavuimme Berghainin jonoon lauantaina kello kahdelta yöllä. Kello 02-04 välistä aikaa pidetään yleensä vaikeimpana, koska silloin klubille on jonottamassa paljon turisteja. Olimme silti siellä muiden joukossa. Ajattelin, että mikäli portsarit tykkäävät meidän olemuksesta, he tykkäävät siitä riippumatta kellonajasta. Jonotus sujui yllättävän nopeasti, varmaan puolessa tunnissa. Toisaalta kirpeä pakkanen teki siitä tuskaista, mutta jonotimme rauhassa ja ilman paikallaan hyppelyä siitä huolimatta että sormet tuntuivat menevän kuolioon. Vähitellen lähestyimme massiivisen rakennuksen ovia ja portsareita. Meidän edestä käännytettiin n. 20 ihmistä peräjälkeen pois, kaikki normaalisti pukeutuneita, jotkut turisteja, jotkut saksalaisia. Pakko myöntää että tässä vaiheessa kuumotti aika paljon, vaikka en ollutkaan jännittänyt tilannetta etukäteen tai edes jonossa. Ovella seisoi kaksi portsaria, ja heidän takanaan Sven. Toinen portsari kysyi, kuinka monta meitä on, ja vastasimme että kaksi. Tämän jälkeen portsari viittasi meidät sisälle. Voi vitsi mitkä endorfiinit vapautui!

Laukun ja taskujen tarkastuksen jälkeen maksoimme sisäänpääsyn ja veimme takit narikkaan, jonka henkilökunta näytti voivan asua siellä, koska siellä oli esimerkiksi sohva ja sänky..!

Heti ensimmäisenä kuulimme yhtäkkiä suomenkieltä. Menimme tekemään tuttavuutta aivan ihanien suomalaisten homomiesten kanssa, joita oli paikalla isompi porukka. Heidän kanssaan hengailimmekin alkuillan.

Kuva Flickr

Berghain on aivan tajuttoman mieletön. Jo ulkoa päin rakennus on mahtipontinen, mutta sisällä henki salpautuu. Itse rakastan vielä kaikkea mikä on "industrial", joten olin lumoutunut. Klubin seinät kohoavat 18 metrin korkeudelle, ja sisällä on neljä kerrosta. Tokassa kerroksessa on suuri tanssilattia, jolla soi tekno, ja ylemmästä kerroksesta löytyy Panorama Bar, joka tarjoilee vähän housempaa vaihtoehtoa. Klubilla on yhteensä kuusi baaria, joista saa ostettua juotavaa. Itse join 7 tunnin aikana vain yhden oluen ja muuten menin veden, Redbullin ja Club Maten (paikallinen kofeiinia sisältävä limsa) avustuksella. Ei edes tehnyt mieli juoda, koska halusin jaksaa nauttia täysillä kokemuksesta. Sisältä löytyy myös jäätelöbaari, jossa tarjoillaan myös erilaisia kahveja ja smoothieita. Ihan mieletöntä! Tuolla voisi oikeasti vaikka asua! En yhtään ihmettele kun porukka bailaa kaksikin vuorokautta. Ainoa vain että väsymys iskee pakollakin jossain kohtaa, ennemmin tai myöhemmin (ainakin jos on pää selvänä / pelkän alkoholin voimalla). Silloin pelkkä sohvilla makoilu ei välttämättä enää auta. (Kannattaa muuten varautua näkemään monenlaista toimintaa sisällä klubissa huumeidenkäytöstä seksuaaliseen toimintaan, joten jos sellainen ahdistaa, kannattaa mennä muualle.)

Ja se musiikki... Se menee luihin ja ytimiin, koko keho tärisee basson voimasta. Tunne on huikea. Tanssilattioilla voi heittäytyä täysin rytmiin, välittämättä siitä miltä näyttää. Muutenkaan sillä ei ole Berghainissa merkitystä, sillä koko paikasta ei löydy yhtä ainoaa peiliä. Silti paikka on täynnä upeannäköisiä, erilaisia ihmisiä. Vaikka monissa ohjeistuksissa kehotetaan pukeutumaan kokomustaan ja naisilla välttämään lyhyitä hameita, sisältä löytyi monenlaista pukeutujaa, joskaan ei yhtäkään "pintaliitäjää". Suuri osa miehistä juhli ilman paitaa, osa pelkät alushousut jalassa, ja vau mitä vartaloita! Niiden eteen on kyllä joutunut tekemään vähän muutakin kuin istumaan sohvalla..! Mulla itselläni oli mustaa päällä (paljon muunlaisia vaatteita ei edes ole mukana): musta nahkatakki, mustat farkut ja musta, lyhyt ja löysä napapaita (ulkona toki villatakki päällä), sekä mustat tennarit. Kaverillani sen sijaan oli ainoastaan musta nahkatakki, muuten tavalliset siniset farkut ja tummansininen paita. Joten ihan oikeasti sillä pukeutumisella ei ole ihan hirveää merkitystä, kunhan nyt on jotakuinkin Berliini-baarityyli, eli ei mitään liian hienoa. Näyttäytymään on ihan turha tulla, ellei halua näyttäytyä vain jonossa.

Ihmiset olivat aivan ihania. Välillä kiertelin ympäriinsä itsekseni, eikä aikaakaan kun joku tuli kyselemään kuulumisia ja esittäytymään. Monet hyvät keskustelut tuli käytyä sekä paikallisten että muualta tulleiden kanssa. Kaikki olivat todella positiivisia ja ystävällisiä, olo oli kokoajan tosi kotoisa. Ihmiset ottivat katsekontaktia ja hymyilivät, juttelivat ja halailivat. Myöhemmin samat ihmiset moikkasivat tai halasivat ohi kulkiessaan. Rakkautta ilmassa! Myös baarimikot olivat kaikki todella ystävällisiä ja hauskoja, pilke silmäkulmassa.

Klo 09 aamulla Berghainista poistuessa.

Yhdeksältä aamulla lähdimme lopulta pois, kun kaveriani alkoi väsyttämään todella paljon. Itse olisin vielä mielelläni jäänyt muutamaksi tunniksi, mutta päätin tulla toisen kerran uudestaan. Lähtiessämme ulos päivänpaisteeseen, portsarit sanoivat hyvästit pieni virne naamallaan. Heillä on varmasti hauskaa katsoa kotiin lähteviä juhlijoita, kuka tulee missäkin kunnossa ulos!

Kaiken kaikkiaan kokemus oli sellainen, että yrittäessä selittää sitä, mitkään sanat eivät anna sille oikeutta. Mikään kuvailu ei tunnu lähellekään riittävältä. Tiesin että klubi on todella hyvä ja siellä soi hyvä musiikki, mutta olin ajatellut että ihmisten hehkutus johtuu pitkälti siitä, että he vain sattuivat pääsemään sisälle ja siksi halusivat hehkuttaa koko paikkaa niin paljon. Mutta nyt ymmärrän sen, että siinä on paljon muutakin. Paikassa tuntee olevansa kuin toisessa maailmassa. Paljon paremmassa maailmassa. Ainoa huono puoli vierailussa oli se, että tämän jälkeen mikään muu klubi ei tunnu enää paljon miltään. Pieni addiktion riski on siis olemassa!

Tässä lopuksi vielä hieman erilainen checklist mikäli päädyt yrittämään onneasi:

- Ole selvinpäin

- Käyttäydy asiallisesti ja fiksusti jonottaessasi

- Osoita olemuksellasi kunnioitusta ovimiehille

- Ota selvää illan esiintyjistä

- Puhu saksaa portsareille, muuten pysy hiljaa jonossa odottaessasi

- Ole oma itsesi, älä yritä liikaa olla jonkun tietynlainen, se paistaa helposti läpi

Ja sitten ei muuta kuin good luck!

Hyvän mielen löysäilypäivä

Tänään pidin treeneistä vapaapäivän, joten mikäs sen parempaa kuin suunnata kuluttamaan tunteja ja keräämään kaloreita kahvilaan hyvässä seurassa. Menimme Marian kanssa Johan & Nyströmille, koska sieltä vain nyt sattuu saamaan täydellistä kahvia. Miljöökin on aivan ihana. Tulee ihan Berliini mieleen. Kahvin lisäksi söin myös ihanan vegesandwichin ja suklaista raakakakkua. Oon vähän hurahtanut raakakakkuihin. Enää ei ees tee mieli tavallista kakkua, minkä syömisestä tulee vain paha olo. Vaikka toki välillä sitäkin on hyvä maistaa. ;) Nyt jouluna ajattelin kokeilla vadelmaraakakakkua jos vain jää aikaa muiden jouluruokien valmistamisen ohessa!

Kahvilla oli niin viihtyisää että istuimme siellä kolmisen tuntia. Lähtiessä mukaan tarttui vielä pussillinen ihanan tuoksuista joulukahvia.

Rentouttavan kahvihetken jälkeen oli aika hoitaa pakolliset ostokset. Yleensä välttelen Stockaa sekä hullujen päivien aikaan että joulun aikaan, mutta nyt päätin uskaltautua sinne, koska tämä oli ainoa päivä ennen joulua (ja sen jälkeistä Berliinin matkaa) milloin ehdin kaupoille. Olin kuitenkin varautunut tukalaan ostoshetkeen niin hyvin kuin mahdollista, eli olin etsinyt Stockan nettisivuilta jo etukäteen tuotteet, mitkä piti ostaa. Olipa ihanaa vain kävellä kenkäosastolle, suoraan oikeiden kenkien luokse, sovittaa ne, todeta että onpa täydelliset, ja suunnata kassalle maksamaan.

Joulukatu.

Kenkien lisäksi vierailin myös elektroniikkaosastolla, mistä mukaan tarttui Sennheiserin kuulokkeet. Paras ostos pitkään aikaan! Olinkin jo liian kauan yrittänyt pärjätä ei-niin-hyvillä kuulokkeilla. Laadukkaat kuulokkeet on kuitenkin niin tärkeä asia musanteossa. Tänään onkin ollut mukavaa miksailla musaa kun jokaisen äänen ja bassolinjan kuulee selkeästi.

Niin, huomenna tulee ulos uusi biisi Deimos! Viimeiset miksaukset ovat vihdoin piirua vaille valmiit ja pääsen julkaisemaan kappaleen iltapäivällä Soundcloudissa. Biisissä on tarttuva melodia, ja se on samaan aikaan sekä chilli että tanssittava. Eli kannattaa kuunnella! :)

Ihanat joulumarkkinat.

Harmi kun ei ehditty karuselliin pyörimään!

-Tiina

Pikkujoulukausi = paras treenikausi

Hyvää toista adventtisunnuntaita!

Joulun odotus on mulla jo ihan täydessä vauhdissa siitä huolimatta, että opiskelut pitää edelleen todella kiireisenä. Oikeastaan tänään on siitä hieno päivä, että vaikka tämän blogikirjoituksen jälkeen saankin tehdä koko illan erään kurssin lopputehtävää jonka deadline on tänään, sen jälkeen helpottaa. Edelleen koko joulukuun saan kyllä ahkeroida koulun kanssa, mutta mukavampien kurssien ja aiheiden parissa. ;) Ja mikäs sen parempaa kuin lukea mielenkiintoisista aiheista tentteihin ja siemailla samalla glögiä ja syödä pari joulutorttua..!

Treenit ovat sujuneet todella hyvin ja olen saanut käytyä salilla tai jumpissa 4-6 kertaa joka viikko. Mieliala on pysynyt yllättävän korkealla siitä huolimatta että ulkona on pelkkää harmautta, mikä normaalisti vaikuttaa mulla fiiliksiin todella paljon. Lisäksi ruokailujen kanssa ei ole ollut ongelmia, koska herkut eivät ole pahemmin edes maistuneet. Ja jos välillä on tehnyt mieli, niin sitten olen herkutellut ilman suurempia omantunnontuskia ja sen jälkeen taas palannut normaaliin arkiruokailuun. Mulle iso juttu on ollut se, että en ole stressannut syömisistä. Aiemmin olen miettinyt kovaa treenatessani ihan liikaa sitä, mitä voin syödä ja mitä en, ja kuinka paljon. Lopulta ajatuksissa ei ole ollut tilaa millekään muulle kuin seuraavan ruokailun ja treenin suunnitteluun. Olen sellainen persoona, että helposti vedän asiat äärimmäisyyteen, jos oikein innostun. Sitten tekemisen ilo katoaakin ja mistään ei enää pysty nauttimaan - ei edes niistä suurimmista onnistumisista. Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen, etten ala miettimään ruokailuja tai treenipäiviä liikaa, vaan nautin tekemisestä ja jokaisesta pienestä onnistumisesta salin ja keittiön puolella.

Pikkujoulukausi on haastavaa aikaa pitää itsensä ruodussa treenien ja terveellisen elämän suhteen. Erilaisia juhlia olisi jokaiselle viikonlopulle, ja hyvällä tuurilla useammalle päivälle viikossa. Olen ratkaissut tämän ongelman olemalla osallistumatta kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin. Bileillat ovat jääneet ihan minimiin, ja viikonloput ovat tavallisimmin kuluneet nukkumalla pitkään, syömällä hyvin, rauhoittumalla, pitkillä kävelylenkeillä ja punttisalilla. Ja sitä fiilistä ei voita mikään kun sunnuntaiaamuna herää virkeänä ja hyvin nukkuneena, täynnä energiaa! Lisäksi olo tuntuu hyvältä omassa kehossa ja ihokin hehkuu. Ja kyllä niitä kavereita näkee muutenkin kuin baarissa. Ja tällöin niistä tapaamisistakin saa enemmän irti. Uskon myös, että olen tuhat kertaa parempaa seuraa, kun on hyvä fiilis. Olen myös onnellinen, että ystäväpiiristäni löytyy useampia kavereita, jotka eivät niinkään viihdy baareissa. Eipä tarvitse viettää yksin iltoja, jos ei halua, vaikka baariin ei jaksaisikaan lähteä. :)

Rentouttavaa adventtisunnuntaita! :)

-Tiina

Pysähdys kiireisen elämän keskellä

Heippa kaikille!

Olen taas viettänyt hiljaiseloa kevään jälkeen. Olen ollut todella kiireinen ja elämässä on tapahtunut paljon ja kokoajan tässä puolenvuoden mittaan. Ensinnäkin pääsin muuttamaan uuteen asuntoon ihanan kämppiksen kanssa. Toisekseen olen reissannut jonkin verran. Kaksi parin viikon pätkää tuli vietettyä Berliinissä, ja kolmannelle lähden heti joulun jälkeen. Lisäksi sain työpaikan joogastudiolta samana päivänä kuin tämän asunnonkin, ja siellä työskentelin syyskuuhun asti, kunnes koulu taas alkoi omine kiireineen ja deadlineineen.

Ihana Berliini.

Freckles -kahvila Berliinissä. Yksi omista suosikeistani.

Ehdin monta kertaa miettiä, että pitäisikö palata takaisin blogin pariin, mutta se tuntui yhtä vaikealta kuin liikunnan aloittaminen pitkän tauon jälkeen. Tuntui että kaikki muu vei elämässä niin paljon aikaa, että hyvä jos edes yhden hetken sai viikossa pyhitettyä vain itselleen. Muutenkin syksy on ollut melkoista härdelliä. Olen joutunut työskentelemään oman henkisen suorituskyvyn äärirajoilla, ja se on ottanut koville. Lohtua on tuonut kuitenkin tieto siitä, että tätä jatkuu enää vain reilu puoli vuotta, ja sitten olen kandidaatin tutkintoni suorittanut, ja olen valmis siirtymään uusiin haasteisiin. ( Ja nää uudet haasteet on ihan mielettömiä! Niistä lisää myöhemmin..!)

Muutama viikko sitten repäisin ja vedin tukan pinkiksi. Toistaiseksi pysyn puna(pinkki?)päänä.

Kaiken kiireen ja paineen keskellä olen jälleen tehnyt liikunnasta lääkkeen, joka pitää pään kasassa. Ehdin pitää välissä kuukauden tauon, jonka aikana en liikkunut ollenkaan (jos ei oteta huomioon koiran kanssa tehtyjä lenkkejä). Huomasin hermostuvani aivan mitättömistä asioista, ja muutenkin yleisvire oli varsin negatiivinen. Tiesin etten voinut jatkaa samalla radalla, joten päätin repiä jostain sen ajan liikkumiselle. Marraskuun alusta aloitin myös tipattoman kuukauden, ja olen taas alkanut kiinnittää enemmän huomiota myös siihen, mitä syön. Ero fiiliksessä on valtava. Vaikka kiire ei mihinkään ole häipynyt, stressi on vähentynyt murto-osaan siitä, mitä se oli.

Kirjoittaminen on ollut mulle aina toimiva rentoutuskeino, joten yritän löytää tällekin blogille taas aikaa. Ja lupaan pitää sisällön edelleen positiivisena - no matter what! ;)

Iloa & inspiraatiota jokaisen viikkoon! xo
-Tiina

BodyAction Fitnesspäivä

Body Action Ruoholahdessa järjestettiin tänään Fitnesspäivä. Ohjelmassa oli paljon odottamani Jutta Gustafsbergin hyvinvointiluento, sekä arvontoja ja tuotemaistatuksia. Treffasin Tiian puoli yhdentoista aikaan, ja koska kumpikin oli vielä hieman aamutokkurassa, käytiin hakemassa isot kahvit mukaan ja suunnattiin saliin, jossa Jutan luento järjestettiin. 

 Puolentoista tunnin mittaisen luennon aiheena oli motivaatio ja sen buustaaminen. Aivan aluksi Jutta kertoi Superdieetissä mukana olleiden tämän hetkisistä kuulumisista. Kaikilla on jatkunut terveellinen ja liikunnallinen elämäntapa myös kuvausten jälkeen. Aivan huikeeta miten suuren muutoksen nämä ihmiset ovat tehneet! Respect. Ohjelmahan oli mun tämän kevään ehdoton lemppari, niin ihanan positiivinen ja inspiroiva, ja joka viikko sai ihailla osallistujien upeita saavutuksia. Itsekin sai hirveesti lisäinnostusta kun seurasi muiden onnistumisia. :) Petteri oli jopa tullut paikan päälle, ja pääsi itse kertomaan kuulumisiaan. Ja missä kondiksessa hän onkaan - yksinkertaisesti VAU! 

 Pääpaino luennolla oli pääkopan sisäisillä asioilla, ja Jutta puhui muun muassa minäkuvasta, tavoitteista, itsehillinnän harjoittamisesta, tekosyistä ja stressistä. Lisäksi käsiteltiin ruokavaliota ja sen suhdetta treeniin, ja myös yleisö sai kysymyksiinsä vastauksia. Tottuneena opiskelijana olin tällekin luennolla varautunut muistiinpanovälinein. Eipähän mene hyvät vinkit hukkaan! ;) Puolitoistatuntinen hujahti hetkessä. Viimeisenä oli vielä slaidi positiivisuudesta ja omasta asennoitumisesta. Nämä on mulle henkilökohtaisesti tosi tärkeitä asioita, vaikka joskus huomaankin murehtivani turhan pienistä jutuista. Onneksi omaa asennoitumista voi jatkuvasti kehittää! :)

Luennon päätyttyä käytiin vielä Body Actionin myymälässä, ja sieltä tarttuikin mukaan pari Better Bodiesin treenipaitaa, collegepusero, ja lisäksi lahjoina sai vielä Better Bodiesin shakerin ja pinkit rannetuet. Ne tulee kyllä saman tien käyttöön tällaiselle tikkuranteiselle. 

Ja pakollinen yhteiskuva, tottakai!! ;)

Olin ehdottanut Tiialle että mentäisiin syömään kevään ekat jätskit luennon jälkeen. Kävi kuitenkin niin, että näin inspiroivan terveyspaketin jälkeen ei enää tehnytkään mieli jätskiä. Tai no, rehellisesti sanottuna mulla teki edelleen mieli, mutta Tiialla ei, enkä voinut tietenkään yksin sitä ensimmäistä jätskiä syödä. Matkustettiin Kamppiin, ja käytiin ostamassa korvikkeeksi mustikka-Skyrit ja mentiin ulos syömään, koska KEVÄT! :) Oli kyllä silti hyvää, nam.

Kevään ensimmäinen ulkona syöty rahka, jes!

Kaiken kaikkiaan aivan ihana lauantaipäivä ollut! Mä vaihdan nyt verkkarit jalkaan ja lähden Doriksen kanssa lenkille nauttimaan auringon viimeisistä säteistä vielä kun ehtii. :)

Superia viikonloppua kaikille, ja nauttikaa!! :)

-Tiina

Tekemättömyyden vaikeus

En kuulu ihmisiin, jotka nauttivat rauhallisesta ajasta itsekseen, tekemättä mitään. Olen aina menossa, ja jos en ole, hermostun helposti ja sitten olen huonoa seuraa. Ei kiva. Tykkään kyllä välillä rauhoittuakin, mutta se ei tarkoita että lojuisin sohvalla tuntikausia tv:n ääressä, tai vielä pahempaa: vain omien ajatusteni kanssa. Hui. Rauhoittuminen on mulle sitä että teen jotain, mikä saa ajatukset keskitettyä hetkeksi nykyhetkeen. Se voi olla keskustelut ystävän kanssa kahvikupin ääressä, tutulta reitiltä poikkeaminen lenkillä, tai vaikkapa musiikin tekeminen. Joskus leffakin toimii, mutta se vaatii analysointiseuraksi vähintään yhden toisen ihmisen, jotta se on mielekästä.

Aina ei kuitenkaan ole hirveästi vaihtoehtoja...

Niinhän siinä sitten kävi että tää kaikkialla jyllännyt kevätflunssa tuli myös mun luokse kyläilemään. Ja voin surkuhupaisasti todeta, että myös edelliskerran ilmoitus siitä että tämä viikko tulisi sisältämään muutakin kuin salilla juoksemista, kävi toteen... Maanantai-illasta lähtien olen parannellut kurkkukipua, ja myöhemmin viikolla myös nuhaa ja yskää. Ärsyttävää! Tää oli vielä sellainen viikko, jota olin odottanut todella paljon, koska olin sopinut kaikkea hauskaa ohjelmaa ja sosiaalistumista ystävien kanssa. Se, mitä lopulta tein, oli vain pakolliset opintoihin liittyvät poistumiset kotoa. Eli todellakin nyt oli vaihtelua viikossa. Ei vain ihan niin kuin olin suunnitellut.

Olen kuitenkin yrittänyt tehdä tästä viikosta edes jollain tavalla siedettävän. Tärkein päätös oli, että vaikka olo onkin aika tukkoinen ja epämiellyttävä, ulkoisen olemuksen ei ole välttämättä pakko olla aivan yhtä epämiellyttävä. Olen siis huoltanut ihoani ja tehnyt esimerkiksi kasvohoitoja, joita en yleensä arkena tee koska "ei ole aikaa". Vaikka lopputulos ei kalmankalpealla iholla pääsekään niin hyvin oikeuksiinsa, ainakin olosta tulee hetkeksi raikkaampi.



Luovalla tekemisellä on vaikutusta mielenterveyteen, ja tätä kautta vamasti myös fyysiseen terveyteen. Se voi olla mitä vaan, mistä nauttii: kirjoittamista, soittamista, piirtämistä, laulamista, askartelua, miksei vaikka ruuanlaittoa. Mulla musiikki auttaa. Kun istun pianon ääreen ja alan soittamaan ja laulamaan (mikäli vain ääntä tulee), olo kohenee samantien. Lisäksi aivot saavat vähän jumppaa, mikä on ihan tervetullutta kaikkien hömppäohjelmien katselun jälkeen. :D

Lisäksi olen käynyt päivittäin koiran kanssa rauhallisilla kävelyillä, ja vaikka niiden aikana en olekaan voinut hirveesti nauttia, on olo ollut jälkeenpäin aina vähän parempi. Raitis ilma tekee hyvää.

Ruokavaliosta... Oon syönyt huonosti tän viikon... Herkuteltua on tullut melkein joka päivä, mikä varmaan johtuu tylsyydestä ja tylsästä olosta. Jouduin kuitenkin toteamaan, että suklaa ei vie tylsyyttä pois, eikä myöskään merkittävästi edistä paranemista. Harmi!

Herkkujen lisäksi olen syönyt yliannostuksella sinkkiä ja C-vitamiinia. C-vitamiinin vaikutuksista flunssan hoidossa on vähän ristiriitaisia näkemyksiä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole. :) Sen sijaan sinkin on todettu lyhentävän flunssan kestoa, mikäli sitä syö suuria annoksia. Olen itse syönyt sitä 75 mg päivittäin, ja C-vitamiinia n. 3000 mg.

Onko teillä jotain omia hyväksi todettuja flunssakikkoja / tylsyyden karkottamisvinkkejä? :)

Ehkä lepo ja lisäravinne-doping ovat auttaneet, sillä tänään on ensimmäistä kertaa tuntunut siltä, että tauti on väistymässä. Onneksi. Koko viikon on ollut hirveä hinku salille ja hikoilemaan! Pari päivää jos vielä ottaa rauhassa, niin sitten voikin jo vähitellen palailla normaaliin arkeen. Motivaatio on vain noussut tässä viikon mittaan, kun on ollut aikaa lueskella treenilehtiä ja -blogeja. Ehkä oli ihan hyväkin, että tuli tällainen pieni pakollinen lepotauko. Kohta kroppa ja mieli ovat taas valmiina seuraaviin haasteisiin! ;)

Innostusta ja onnistumisia alkavaan viikkoon! :)
xo - Tiina

No excuses!

Rehellisyyden nimissä tää päivä kuului niihin, jolloin olisi tehnyt ihan valtavasti mieli vain pötköttää sohvalla, katsoa telkkaria ja syödä herkkuja. Takatalvi olisi ollut hyvä tekosyy. Typerästä kelistä huolimatta solmin kuitenkin lenkkareiden nauhat ja lähdin tekemään puolen tunnin intervallit ulos. En oo aiemmin juossut alle +10 asteen lämpötilassa, joten pieni pakkanen tuntui aika karulta. Siitä huolimatta askel luisti paremmin kuin aikaisemmilla lenkeillä, mikä lämmitti vähän mieltä. Miinuksena lumen auraajat ovat näköjään siirtyneet jo kesäloman viettoon, koska osa teistä oli mielenkiintoisessa kunnossa, ja tasapainottelua sai harjoitella jääkokkareiden ja lumen keskellä. Lenkin jälkeen oli vuorossa vielä pienet lihaskuntotreenit, mutta sen jälkeen oli vuorossa paras palkinto..... LÄMMIN SAUNA! Ai että kun oli ihanaa! Se lämmitti mieltä ja muutenkin. :D

Tässä eilinen lounas, josta olen aika ylpeä: kana-halloumi-salaatti. Hjuvaaaaaa. :) Elikkäs raaka-aineet: kanaa, halloumijuustoa, erilaisia salaatteja, kurkkua, tomaattia, keltaisia minitomaatteja ja punaista ja keltaista paprikaa. Päällä vähän salaattiyrttejä ja oliiviöljyä. Bon appetit!

Eilen oli tarkoitus mennä Sh'Bamiin, mutta se olikin vaihtunut zumbaan. No, onneksi hiki lensi ja oli hauskaa, ja iloisena yllätyksenä Linda oli eksynyt samalle tunnille. :D Käytiin tunnin jälkeen vielä venyttelemässä, ja tein siihen päälle vähän kevyttä lihaskuntotreeniä yläkropalle. Tänään tuntui kyljissä ja rintalihaksissa mukavasti.

Huomenna alkaa hyvä viikko, on semmonen fiilis. :) Tekemisestä ei ainakaan ole puutetta! Ja on luvassa vähän muutakin ohjelmaa kuin pelkkää salilla juoksemista. :D

Rentoa sunnuntai-iltaa kaikille! :)
xo -Tiina