London calling!!

Jeij! Huomenna on aika suorittaa viimeisetkin kesälomapäivät, ja sen kunniaksi suuntaan aikaisin aamulla British Airwaysillä kohti Heathrow'ta ja Lontoota. I'm so excited (and I just can't hide it?)!!

Viime päivät ovat menneet niin sankassa sumussa koulujuttuja tehdessä ja töissä, että en ole ehtinyt suunnitella yhtään mitään koko reissulle. Onneksi Tuuli on hoitanut sen puolen. Ehkä on ihan kivakin, ettei ole mitään valmiina, vaan voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä vain mieli tekee. Saattaa olla että kaikki neljä päivää kuluvat kahvilla istuen ja ohikulkijoita tuijotellen, tai sitten voi olla että innostun kiertämään kymmenen museota ja taidegalleriaa. Se jääköön nähtäväksi!

Innolla kuitenkin odotan tätä matkaa. Ihanaa saada (ainakin toivottavasti) ajatukset hetkeksi pois tästä hektisyydestä, joka tällä hetkellä määrittää mun arkea. Jotta koko homma ei menisi aivan lorvailuksi, olen kuitenkin varustautunut yhdellä tenttikirjalla. Pitäähän sitä jotain lukemista olla lentomatkalle!

Olin viimeksi vajaa vuosi sitten Lontoossa, ja viimeisenä päivänä olin aivan murheen murtama kun tajusin, että täytyy palata takaisin Suomeen. Tuntui että olisin voinut jäädä vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa sinne oleilemaan. Lue: asumaan... Nyt menen sitten hieman korjailemaan tilannetta. Järkkäri on mukana, joten lupaan tänne kerrankin laadukasta kuvamateriaalia. ;) Toki myös iPhone-otoksia saattaa eksyä joukkoon, nimittäin iltamenoihin tuskin uskaltaa lähteä järjestelmäkameran kera...

Hehheh, löysin äsken täältä tietokoneen arkistoista kuvamateriaalia ensimmäiseltä Lontoon-matkaltani vuodelta 2004... Kun olin 12-vuotias. Juuri ala-asteen päättänyt iso tyttö. Jaan tämän nostalgisen tunnelman kanssanne.

Pikku-Tiina. Varmaan jo tuolloin saman pituinen kuin nyt...

Joo, näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tältä erää. Pakkailut on pakkailtu, joten nyt alkaa henkinen valmistautuminen herätykseen klo 05.30. Ysiltä ollaankin sitten jo tukevasti Britannian maaperällä.

PS. Ja te, keillä on fuksiaiset huomenna... Ottakaahan iisisti design-asuissanne ;))

Yliopiston avajaiset

Tattadaa, yliopiston avajaiskarnevaalit. Kuulostaapa juhlalliselta. Kuulostaa myös siltä että nyt pitäisi alkaa juhlien ohella vähän opiskelemaankin.
....

Aamulla tosiaan olimme koko perheen voimin klo 05.00 (voi kauhistus mikä kellonaika..!) Helsinki-Vantaalla saattamassa Tuulia Saksaan, joten hieman epäilin omaa jaksamistani tämän päivän karnevaalitunnelman suhteen. Sain kuitenkin nukuttua muutaman tunnin tullessani kotiin, joten olin yllättävän pirteä lähtiessäni puoliltapäivin lounaalle Porthaniaan.

Porthanian edessä oli jotain ohjelmaa, mutta eipä sitä tullut pahemmin seurattua... Kai siellä oli jotain mielenkiintoistakin. En tiedä. Dunno. Kävimme kuitenkin tsekkaamassa tänään avatun uuden Kaisa-talon kirjaston. Se oli huikea! Ja viihtyisä. Ihan varmasti istun siellä pänttäämässä kirjallisuutta tulevaisuudessa. Turistipuoleni pääsi valitettavasti valloilleen heti sisään astuessamme ja päädyin ottamaan muutaman valokuvan rakennuksesta...

Kattoterassi.. Cool!

(PS. Kirjaston kahvila on ymmärtänyt opiskelijoiden tarpeet. Siellä on kylmää Kukkoa tarjolla janoisille.)

Lopuksi käytiin vielä päärakennuksella tsekkaamassa järjestöjen pisteet. Tai no, kävin itse vain Peducan ja AKK:n ständeillä. Eihän siellä pystynyt olemaan, kun sai jakaa neliömetrin kokoisen tilan kolmen muun kanssa. Sanoisinko että tiivis tunnelma. Niin tiivis, että hyvä ettei happi loppunut. (Taisi se vähän loppuakin.) Ja voi kyllä - ahdistus iski. Vaikka normaalisti viihdynkin muiden ihmisten seurassa niin rajansa kaikella!

Sain kuitenkin pidettyä pääni kasassa sen aikaa, että sain haalittua itselleni muutaman haalarimerkin. Tässä tämänhetkinen kokoelmani, joka toivon mukaan saa "perheenlisäystä" tässä kuukausien kuluessa..

Jaa, eipä tässä muuta. Taisin juuri tehdä elämäni ensimmäisen opiskelijapostauksen. Hui. Tunnen itseni.. opiskelijaksi? Huomenna lupaan jotain ihan muuta. Taidanpa silloin paljastaa mihin päin suuntaan lomailemaan ensi viikolla...! ;) Can't wait, tättärääää!

Yllätysvieras sängyssä

Oi minkä iloisen yllätyksen kohtasin aamulla herätessäni tajunnanräjäyttävään hedariin: sängyssä makoili Doriksen lisäksi puoliksi syöty yrttivoipatonki. Vähän aikaa tuijottelin ja tökin sitä (testatakseni, onko se yhä syömäkelpoinen), mutta ilmeisesti Doriskin oli yön aikana vieraillut patongin luona ja siitä löytyi muutama karva. Yäk. En syönyt.

Ihan hyvä idea varmaankin oli paistaa yöllä kotiin tullessaan pakastimesta löytynyt patonki. Ilmeisesti sain syötyä siitä jopa puolet, mikä mielestäni on aika paljon. Muistan sen kaiken lisäksi olleen vielä syödessäni puoliksi jäässä, nimittäin en jaksanut odottaa sen valmistumista. Näköjään en jaksanut odottaa myöskään sen syömistä loppuun...

Eilinen ilta oli kyllä aivan huippu, vaikka suorituskuntoni onkin heikentynyt viime aikoina. Etkoiltiin Kaisan kanssa mun luona, ja muutama tunti vierähti äkkiä, ennenkuin puolen yön jälkeen suunnattiin jatkamaan illanviettoa Hesarille ja Tenkkaan. Otsokin oli tässä vaiheessa liittynyt seuraan. Mikä pettymys olikaan kun Tenkan karaoke oli täynnä. Ei päässyt enää laulamaan! Törkeää.

Tenkasta matka jatkui pilkun lähestyessä ensin Städärille (voi ei... Onneksi ei lopulta menty edes sinne), ja Siltaseen. Seuraavana olikin sitten vuorossa tämä patonkiepisodi. Huh. :) Seuraamuksista sai tänään sitten kärsiä pitkälle iltapäivään asti. Ja huomenna on yliopiston avajaiset... Taitaa tämä tyttö suosiolla tyytyä limulinjaan ja energiashotteihin.

We're on fire! @ Tenkka

Ainiin, värjäsin perjantaina tukan. Oikeastaan blondasin lisää. Ja voin sanoa että pelotti ihan vietävästi, koska olin päätynyt kahteen suureen riskitekijään:

1. Porkkanan ja sitruunan vivahteinen tyylikästäkin tyylikkäämpi letti, joka on kaukana väripurkin esimerkkikuvan tuhkanvaaleasta kuontalosta.
2. Purkkatukka, johon tarttuu hiusharja, ja joka seuraavassa pesussa tipahtaa kokonaan pois (lukuunottamatta muutamaa hajakarvaa siellä täällä).

Nämä olivat potentiaalisia uhkakuvia, nimittäin muutaman vuoden ajan olen poukkoillut vaaleasta tummaan muutaman kuukauden välein, ja voitte vain kuvitella, miten hiukset nauttivat tällaisista kemikaalibileistä. Kukaan kampaaja tuskin olisi suostunut mun tukkaa enää vaalentamaan, joten tartuin rohkeasti itse toimeen.

Tässä on lähtötilanne, eli järkyttävä tyvikasvu ja muutenkin ällö tukka:

En jaksanut meikata, sori..

Tällä kertaa päädyin Ferian sävyyn (P01, metallic silver blonde), jonka toivoin peittävän mahdollisimman hyvin omaa läpitunkevaa punapigmenttiäni:

Wish me luck..!

Sitten alkoi operaatio Blondaus. Kyllä muuten jännitti mukavasti koko 45 minuuttia kun väri kehkeytyi päässä. Pelkäsin myös allergista reaktiota, koska vaalentaminen vähän pisteli päänahkaa. PS. Ammoniakin haju oli järkyttävä. Hyvä etten pyörtynyt.

Syksyn kuumin trendi: liimalettisykerö.

Onnekseni tällä(kin) kertaa kävi hyvä tuuri, enkä huuhtonut koko hiuspehkoani värin mukana viemäristä alas. Väri oli yllättävän onnistunut, vaikkei kyllä lainkaan muistuttanut Ferian pakkauksen kuvaa. Keltainen ei paista pahemmin läpi, mistä olen ylpeä. Laitoin tänään vielä hopeanaamion taittamaan kylmempään sävyyn. Ja tässä tulos, tattadaa:

Trendikästä liukuväriä havaittavissa.

Vielä jäi ikävästi pituudet hieman tummemmiksi (yllättäen, kun alla on ehkä kuusi kerrosta mustaa), mutta ajattelin että niihin voisi käydä heittämässä kampaajalla vaikkapa raidat päälle, niin se vähän tasoittaisi väriä. Muutenkin voisi raidoittaa, niin hiuksista tulisi vähän "eläväisemmän" näköiset.

Mutta että tämmöstä tänään. Huomenna aamulla herätys klo 03.30. Tsemppiä, minä! Lähden saattamaan systeriä lentokentälle. Hän muuttaa Berliiniin. Jänskää..! :) Voitte siis odotella pian myös Berliini-postausta, kunhan pääsen vierailulle!