Berghain, teknotaivas maan päällä

Terveiset Berliinistä! Tulin tänne jälleen lauantaina aamulennolla kaverini kanssa, ja oleilen tällä kertaa kaksi ja puoli viikkoa.

Siitä huolimatta että alunperin tulin tänne uudenvuoden takia, mulla oli vain yksi haave tälle reissulle: Viettää ilta ehkä maailman eksklusiivisimmalla klubilla, joka on tunnettu koko kropassa tuntuvan teknon lisäksi erityisesti mysteerisestä, hyvin valikoivasta ovipolitiikasta ja portsarista nimeltään Sven. Kyse on tietenkin Berghainista. Internet on täynnä ohjeita siitä, miten täytyy pukeutua ja käyttäytyä jos haluaa klubille. Monet yrittävät sisään vain siksi, että voisivat sanoa olleensa Berghainissa - suurin osa epäonnistuen. Nyt kun olen vihdoin päässyt käymään tuolla teknomusiikin mekassa, voin sanoa vain yhden asian varmaksi: teitpä mitä tahansa tai olitpa miten tahansa, sisäänpääsy ei ole varmaa. Mikäli musiikki ei kolahda, etkä ole tottunut käymään homoklubeilla, älä turhaan vaivaudu. Tämä paikka ei silloin ole sinulle, ja teräväsilmäiset portsarit aistivat tämän herkästi, ja käännyttävät pois. Mutta mikäli rakastat teknoa ja deep housea, ja saat hyväksynnän astua sisään, tulet kokemaan elämäsi todennäköisesti upeimman illan, yön, aamun ja jopa seuraavan koko päivän.

Kuva Flickr

Saavuimme Berghainin jonoon lauantaina kello kahdelta yöllä. Kello 02-04 välistä aikaa pidetään yleensä vaikeimpana, koska silloin klubille on jonottamassa paljon turisteja. Olimme silti siellä muiden joukossa. Ajattelin, että mikäli portsarit tykkäävät meidän olemuksesta, he tykkäävät siitä riippumatta kellonajasta. Jonotus sujui yllättävän nopeasti, varmaan puolessa tunnissa. Toisaalta kirpeä pakkanen teki siitä tuskaista, mutta jonotimme rauhassa ja ilman paikallaan hyppelyä siitä huolimatta että sormet tuntuivat menevän kuolioon. Vähitellen lähestyimme massiivisen rakennuksen ovia ja portsareita. Meidän edestä käännytettiin n. 20 ihmistä peräjälkeen pois, kaikki normaalisti pukeutuneita, jotkut turisteja, jotkut saksalaisia. Pakko myöntää että tässä vaiheessa kuumotti aika paljon, vaikka en ollutkaan jännittänyt tilannetta etukäteen tai edes jonossa. Ovella seisoi kaksi portsaria, ja heidän takanaan Sven. Toinen portsari kysyi, kuinka monta meitä on, ja vastasimme että kaksi. Tämän jälkeen portsari viittasi meidät sisälle. Voi vitsi mitkä endorfiinit vapautui!

Laukun ja taskujen tarkastuksen jälkeen maksoimme sisäänpääsyn ja veimme takit narikkaan, jonka henkilökunta näytti voivan asua siellä, koska siellä oli esimerkiksi sohva ja sänky..!

Heti ensimmäisenä kuulimme yhtäkkiä suomenkieltä. Menimme tekemään tuttavuutta aivan ihanien suomalaisten homomiesten kanssa, joita oli paikalla isompi porukka. Heidän kanssaan hengailimmekin alkuillan.

Kuva Flickr

Berghain on aivan tajuttoman mieletön. Jo ulkoa päin rakennus on mahtipontinen, mutta sisällä henki salpautuu. Itse rakastan vielä kaikkea mikä on "industrial", joten olin lumoutunut. Klubin seinät kohoavat 18 metrin korkeudelle, ja sisällä on neljä kerrosta. Tokassa kerroksessa on suuri tanssilattia, jolla soi tekno, ja ylemmästä kerroksesta löytyy Panorama Bar, joka tarjoilee vähän housempaa vaihtoehtoa. Klubilla on yhteensä kuusi baaria, joista saa ostettua juotavaa. Itse join 7 tunnin aikana vain yhden oluen ja muuten menin veden, Redbullin ja Club Maten (paikallinen kofeiinia sisältävä limsa) avustuksella. Ei edes tehnyt mieli juoda, koska halusin jaksaa nauttia täysillä kokemuksesta. Sisältä löytyy myös jäätelöbaari, jossa tarjoillaan myös erilaisia kahveja ja smoothieita. Ihan mieletöntä! Tuolla voisi oikeasti vaikka asua! En yhtään ihmettele kun porukka bailaa kaksikin vuorokautta. Ainoa vain että väsymys iskee pakollakin jossain kohtaa, ennemmin tai myöhemmin (ainakin jos on pää selvänä / pelkän alkoholin voimalla). Silloin pelkkä sohvilla makoilu ei välttämättä enää auta. (Kannattaa muuten varautua näkemään monenlaista toimintaa sisällä klubissa huumeidenkäytöstä seksuaaliseen toimintaan, joten jos sellainen ahdistaa, kannattaa mennä muualle.)

Ja se musiikki... Se menee luihin ja ytimiin, koko keho tärisee basson voimasta. Tunne on huikea. Tanssilattioilla voi heittäytyä täysin rytmiin, välittämättä siitä miltä näyttää. Muutenkaan sillä ei ole Berghainissa merkitystä, sillä koko paikasta ei löydy yhtä ainoaa peiliä. Silti paikka on täynnä upeannäköisiä, erilaisia ihmisiä. Vaikka monissa ohjeistuksissa kehotetaan pukeutumaan kokomustaan ja naisilla välttämään lyhyitä hameita, sisältä löytyi monenlaista pukeutujaa, joskaan ei yhtäkään "pintaliitäjää". Suuri osa miehistä juhli ilman paitaa, osa pelkät alushousut jalassa, ja vau mitä vartaloita! Niiden eteen on kyllä joutunut tekemään vähän muutakin kuin istumaan sohvalla..! Mulla itselläni oli mustaa päällä (paljon muunlaisia vaatteita ei edes ole mukana): musta nahkatakki, mustat farkut ja musta, lyhyt ja löysä napapaita (ulkona toki villatakki päällä), sekä mustat tennarit. Kaverillani sen sijaan oli ainoastaan musta nahkatakki, muuten tavalliset siniset farkut ja tummansininen paita. Joten ihan oikeasti sillä pukeutumisella ei ole ihan hirveää merkitystä, kunhan nyt on jotakuinkin Berliini-baarityyli, eli ei mitään liian hienoa. Näyttäytymään on ihan turha tulla, ellei halua näyttäytyä vain jonossa.

Ihmiset olivat aivan ihania. Välillä kiertelin ympäriinsä itsekseni, eikä aikaakaan kun joku tuli kyselemään kuulumisia ja esittäytymään. Monet hyvät keskustelut tuli käytyä sekä paikallisten että muualta tulleiden kanssa. Kaikki olivat todella positiivisia ja ystävällisiä, olo oli kokoajan tosi kotoisa. Ihmiset ottivat katsekontaktia ja hymyilivät, juttelivat ja halailivat. Myöhemmin samat ihmiset moikkasivat tai halasivat ohi kulkiessaan. Rakkautta ilmassa! Myös baarimikot olivat kaikki todella ystävällisiä ja hauskoja, pilke silmäkulmassa.

Klo 09 aamulla Berghainista poistuessa.

Yhdeksältä aamulla lähdimme lopulta pois, kun kaveriani alkoi väsyttämään todella paljon. Itse olisin vielä mielelläni jäänyt muutamaksi tunniksi, mutta päätin tulla toisen kerran uudestaan. Lähtiessämme ulos päivänpaisteeseen, portsarit sanoivat hyvästit pieni virne naamallaan. Heillä on varmasti hauskaa katsoa kotiin lähteviä juhlijoita, kuka tulee missäkin kunnossa ulos!

Kaiken kaikkiaan kokemus oli sellainen, että yrittäessä selittää sitä, mitkään sanat eivät anna sille oikeutta. Mikään kuvailu ei tunnu lähellekään riittävältä. Tiesin että klubi on todella hyvä ja siellä soi hyvä musiikki, mutta olin ajatellut että ihmisten hehkutus johtuu pitkälti siitä, että he vain sattuivat pääsemään sisälle ja siksi halusivat hehkuttaa koko paikkaa niin paljon. Mutta nyt ymmärrän sen, että siinä on paljon muutakin. Paikassa tuntee olevansa kuin toisessa maailmassa. Paljon paremmassa maailmassa. Ainoa huono puoli vierailussa oli se, että tämän jälkeen mikään muu klubi ei tunnu enää paljon miltään. Pieni addiktion riski on siis olemassa!

Tässä lopuksi vielä hieman erilainen checklist mikäli päädyt yrittämään onneasi:

- Ole selvinpäin

- Käyttäydy asiallisesti ja fiksusti jonottaessasi

- Osoita olemuksellasi kunnioitusta ovimiehille

- Ota selvää illan esiintyjistä

- Puhu saksaa portsareille, muuten pysy hiljaa jonossa odottaessasi

- Ole oma itsesi, älä yritä liikaa olla jonkun tietynlainen, se paistaa helposti läpi

Ja sitten ei muuta kuin good luck!

Hyvän mielen löysäilypäivä

Tänään pidin treeneistä vapaapäivän, joten mikäs sen parempaa kuin suunnata kuluttamaan tunteja ja keräämään kaloreita kahvilaan hyvässä seurassa. Menimme Marian kanssa Johan & Nyströmille, koska sieltä vain nyt sattuu saamaan täydellistä kahvia. Miljöökin on aivan ihana. Tulee ihan Berliini mieleen. Kahvin lisäksi söin myös ihanan vegesandwichin ja suklaista raakakakkua. Oon vähän hurahtanut raakakakkuihin. Enää ei ees tee mieli tavallista kakkua, minkä syömisestä tulee vain paha olo. Vaikka toki välillä sitäkin on hyvä maistaa. ;) Nyt jouluna ajattelin kokeilla vadelmaraakakakkua jos vain jää aikaa muiden jouluruokien valmistamisen ohessa!

Kahvilla oli niin viihtyisää että istuimme siellä kolmisen tuntia. Lähtiessä mukaan tarttui vielä pussillinen ihanan tuoksuista joulukahvia.

Rentouttavan kahvihetken jälkeen oli aika hoitaa pakolliset ostokset. Yleensä välttelen Stockaa sekä hullujen päivien aikaan että joulun aikaan, mutta nyt päätin uskaltautua sinne, koska tämä oli ainoa päivä ennen joulua (ja sen jälkeistä Berliinin matkaa) milloin ehdin kaupoille. Olin kuitenkin varautunut tukalaan ostoshetkeen niin hyvin kuin mahdollista, eli olin etsinyt Stockan nettisivuilta jo etukäteen tuotteet, mitkä piti ostaa. Olipa ihanaa vain kävellä kenkäosastolle, suoraan oikeiden kenkien luokse, sovittaa ne, todeta että onpa täydelliset, ja suunnata kassalle maksamaan.

Joulukatu.

Kenkien lisäksi vierailin myös elektroniikkaosastolla, mistä mukaan tarttui Sennheiserin kuulokkeet. Paras ostos pitkään aikaan! Olinkin jo liian kauan yrittänyt pärjätä ei-niin-hyvillä kuulokkeilla. Laadukkaat kuulokkeet on kuitenkin niin tärkeä asia musanteossa. Tänään onkin ollut mukavaa miksailla musaa kun jokaisen äänen ja bassolinjan kuulee selkeästi.

Niin, huomenna tulee ulos uusi biisi Deimos! Viimeiset miksaukset ovat vihdoin piirua vaille valmiit ja pääsen julkaisemaan kappaleen iltapäivällä Soundcloudissa. Biisissä on tarttuva melodia, ja se on samaan aikaan sekä chilli että tanssittava. Eli kannattaa kuunnella! :)

Ihanat joulumarkkinat.

Harmi kun ei ehditty karuselliin pyörimään!

-Tiina

Pikkujoulukausi = paras treenikausi

Hyvää toista adventtisunnuntaita!

Joulun odotus on mulla jo ihan täydessä vauhdissa siitä huolimatta, että opiskelut pitää edelleen todella kiireisenä. Oikeastaan tänään on siitä hieno päivä, että vaikka tämän blogikirjoituksen jälkeen saankin tehdä koko illan erään kurssin lopputehtävää jonka deadline on tänään, sen jälkeen helpottaa. Edelleen koko joulukuun saan kyllä ahkeroida koulun kanssa, mutta mukavampien kurssien ja aiheiden parissa. ;) Ja mikäs sen parempaa kuin lukea mielenkiintoisista aiheista tentteihin ja siemailla samalla glögiä ja syödä pari joulutorttua..!

Treenit ovat sujuneet todella hyvin ja olen saanut käytyä salilla tai jumpissa 4-6 kertaa joka viikko. Mieliala on pysynyt yllättävän korkealla siitä huolimatta että ulkona on pelkkää harmautta, mikä normaalisti vaikuttaa mulla fiiliksiin todella paljon. Lisäksi ruokailujen kanssa ei ole ollut ongelmia, koska herkut eivät ole pahemmin edes maistuneet. Ja jos välillä on tehnyt mieli, niin sitten olen herkutellut ilman suurempia omantunnontuskia ja sen jälkeen taas palannut normaaliin arkiruokailuun. Mulle iso juttu on ollut se, että en ole stressannut syömisistä. Aiemmin olen miettinyt kovaa treenatessani ihan liikaa sitä, mitä voin syödä ja mitä en, ja kuinka paljon. Lopulta ajatuksissa ei ole ollut tilaa millekään muulle kuin seuraavan ruokailun ja treenin suunnitteluun. Olen sellainen persoona, että helposti vedän asiat äärimmäisyyteen, jos oikein innostun. Sitten tekemisen ilo katoaakin ja mistään ei enää pysty nauttimaan - ei edes niistä suurimmista onnistumisista. Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen, etten ala miettimään ruokailuja tai treenipäiviä liikaa, vaan nautin tekemisestä ja jokaisesta pienestä onnistumisesta salin ja keittiön puolella.

Pikkujoulukausi on haastavaa aikaa pitää itsensä ruodussa treenien ja terveellisen elämän suhteen. Erilaisia juhlia olisi jokaiselle viikonlopulle, ja hyvällä tuurilla useammalle päivälle viikossa. Olen ratkaissut tämän ongelman olemalla osallistumatta kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin. Bileillat ovat jääneet ihan minimiin, ja viikonloput ovat tavallisimmin kuluneet nukkumalla pitkään, syömällä hyvin, rauhoittumalla, pitkillä kävelylenkeillä ja punttisalilla. Ja sitä fiilistä ei voita mikään kun sunnuntaiaamuna herää virkeänä ja hyvin nukkuneena, täynnä energiaa! Lisäksi olo tuntuu hyvältä omassa kehossa ja ihokin hehkuu. Ja kyllä niitä kavereita näkee muutenkin kuin baarissa. Ja tällöin niistä tapaamisistakin saa enemmän irti. Uskon myös, että olen tuhat kertaa parempaa seuraa, kun on hyvä fiilis. Olen myös onnellinen, että ystäväpiiristäni löytyy useampia kavereita, jotka eivät niinkään viihdy baareissa. Eipä tarvitse viettää yksin iltoja, jos ei halua, vaikka baariin ei jaksaisikaan lähteä. :)

Rentouttavaa adventtisunnuntaita! :)

-Tiina