London calling!!

Jeij! Huomenna on aika suorittaa viimeisetkin kesälomapäivät, ja sen kunniaksi suuntaan aikaisin aamulla British Airwaysillä kohti Heathrow'ta ja Lontoota. I'm so excited (and I just can't hide it?)!!

Viime päivät ovat menneet niin sankassa sumussa koulujuttuja tehdessä ja töissä, että en ole ehtinyt suunnitella yhtään mitään koko reissulle. Onneksi Tuuli on hoitanut sen puolen. Ehkä on ihan kivakin, ettei ole mitään valmiina, vaan voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä vain mieli tekee. Saattaa olla että kaikki neljä päivää kuluvat kahvilla istuen ja ohikulkijoita tuijotellen, tai sitten voi olla että innostun kiertämään kymmenen museota ja taidegalleriaa. Se jääköön nähtäväksi!

Innolla kuitenkin odotan tätä matkaa. Ihanaa saada (ainakin toivottavasti) ajatukset hetkeksi pois tästä hektisyydestä, joka tällä hetkellä määrittää mun arkea. Jotta koko homma ei menisi aivan lorvailuksi, olen kuitenkin varustautunut yhdellä tenttikirjalla. Pitäähän sitä jotain lukemista olla lentomatkalle!

Olin viimeksi vajaa vuosi sitten Lontoossa, ja viimeisenä päivänä olin aivan murheen murtama kun tajusin, että täytyy palata takaisin Suomeen. Tuntui että olisin voinut jäädä vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa sinne oleilemaan. Lue: asumaan... Nyt menen sitten hieman korjailemaan tilannetta. Järkkäri on mukana, joten lupaan tänne kerrankin laadukasta kuvamateriaalia. ;) Toki myös iPhone-otoksia saattaa eksyä joukkoon, nimittäin iltamenoihin tuskin uskaltaa lähteä järjestelmäkameran kera...

Hehheh, löysin äsken täältä tietokoneen arkistoista kuvamateriaalia ensimmäiseltä Lontoon-matkaltani vuodelta 2004... Kun olin 12-vuotias. Juuri ala-asteen päättänyt iso tyttö. Jaan tämän nostalgisen tunnelman kanssanne.

Pikku-Tiina. Varmaan jo tuolloin saman pituinen kuin nyt...

Joo, näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tältä erää. Pakkailut on pakkailtu, joten nyt alkaa henkinen valmistautuminen herätykseen klo 05.30. Ysiltä ollaankin sitten jo tukevasti Britannian maaperällä.

PS. Ja te, keillä on fuksiaiset huomenna... Ottakaahan iisisti design-asuissanne ;))

Yliopiston avajaiset

Tattadaa, yliopiston avajaiskarnevaalit. Kuulostaapa juhlalliselta. Kuulostaa myös siltä että nyt pitäisi alkaa juhlien ohella vähän opiskelemaankin.
....

Aamulla tosiaan olimme koko perheen voimin klo 05.00 (voi kauhistus mikä kellonaika..!) Helsinki-Vantaalla saattamassa Tuulia Saksaan, joten hieman epäilin omaa jaksamistani tämän päivän karnevaalitunnelman suhteen. Sain kuitenkin nukuttua muutaman tunnin tullessani kotiin, joten olin yllättävän pirteä lähtiessäni puoliltapäivin lounaalle Porthaniaan.

Porthanian edessä oli jotain ohjelmaa, mutta eipä sitä tullut pahemmin seurattua... Kai siellä oli jotain mielenkiintoistakin. En tiedä. Dunno. Kävimme kuitenkin tsekkaamassa tänään avatun uuden Kaisa-talon kirjaston. Se oli huikea! Ja viihtyisä. Ihan varmasti istun siellä pänttäämässä kirjallisuutta tulevaisuudessa. Turistipuoleni pääsi valitettavasti valloilleen heti sisään astuessamme ja päädyin ottamaan muutaman valokuvan rakennuksesta...

Kattoterassi.. Cool!

(PS. Kirjaston kahvila on ymmärtänyt opiskelijoiden tarpeet. Siellä on kylmää Kukkoa tarjolla janoisille.)

Lopuksi käytiin vielä päärakennuksella tsekkaamassa järjestöjen pisteet. Tai no, kävin itse vain Peducan ja AKK:n ständeillä. Eihän siellä pystynyt olemaan, kun sai jakaa neliömetrin kokoisen tilan kolmen muun kanssa. Sanoisinko että tiivis tunnelma. Niin tiivis, että hyvä ettei happi loppunut. (Taisi se vähän loppuakin.) Ja voi kyllä - ahdistus iski. Vaikka normaalisti viihdynkin muiden ihmisten seurassa niin rajansa kaikella!

Sain kuitenkin pidettyä pääni kasassa sen aikaa, että sain haalittua itselleni muutaman haalarimerkin. Tässä tämänhetkinen kokoelmani, joka toivon mukaan saa "perheenlisäystä" tässä kuukausien kuluessa..

Jaa, eipä tässä muuta. Taisin juuri tehdä elämäni ensimmäisen opiskelijapostauksen. Hui. Tunnen itseni.. opiskelijaksi? Huomenna lupaan jotain ihan muuta. Taidanpa silloin paljastaa mihin päin suuntaan lomailemaan ensi viikolla...! ;) Can't wait, tättärääää!

Yllätysvieras sängyssä

Oi minkä iloisen yllätyksen kohtasin aamulla herätessäni tajunnanräjäyttävään hedariin: sängyssä makoili Doriksen lisäksi puoliksi syöty yrttivoipatonki. Vähän aikaa tuijottelin ja tökin sitä (testatakseni, onko se yhä syömäkelpoinen), mutta ilmeisesti Doriskin oli yön aikana vieraillut patongin luona ja siitä löytyi muutama karva. Yäk. En syönyt.

Ihan hyvä idea varmaankin oli paistaa yöllä kotiin tullessaan pakastimesta löytynyt patonki. Ilmeisesti sain syötyä siitä jopa puolet, mikä mielestäni on aika paljon. Muistan sen kaiken lisäksi olleen vielä syödessäni puoliksi jäässä, nimittäin en jaksanut odottaa sen valmistumista. Näköjään en jaksanut odottaa myöskään sen syömistä loppuun...

Eilinen ilta oli kyllä aivan huippu, vaikka suorituskuntoni onkin heikentynyt viime aikoina. Etkoiltiin Kaisan kanssa mun luona, ja muutama tunti vierähti äkkiä, ennenkuin puolen yön jälkeen suunnattiin jatkamaan illanviettoa Hesarille ja Tenkkaan. Otsokin oli tässä vaiheessa liittynyt seuraan. Mikä pettymys olikaan kun Tenkan karaoke oli täynnä. Ei päässyt enää laulamaan! Törkeää.

Tenkasta matka jatkui pilkun lähestyessä ensin Städärille (voi ei... Onneksi ei lopulta menty edes sinne), ja Siltaseen. Seuraavana olikin sitten vuorossa tämä patonkiepisodi. Huh. :) Seuraamuksista sai tänään sitten kärsiä pitkälle iltapäivään asti. Ja huomenna on yliopiston avajaiset... Taitaa tämä tyttö suosiolla tyytyä limulinjaan ja energiashotteihin.

We're on fire! @ Tenkka

Ainiin, värjäsin perjantaina tukan. Oikeastaan blondasin lisää. Ja voin sanoa että pelotti ihan vietävästi, koska olin päätynyt kahteen suureen riskitekijään:

1. Porkkanan ja sitruunan vivahteinen tyylikästäkin tyylikkäämpi letti, joka on kaukana väripurkin esimerkkikuvan tuhkanvaaleasta kuontalosta.
2. Purkkatukka, johon tarttuu hiusharja, ja joka seuraavassa pesussa tipahtaa kokonaan pois (lukuunottamatta muutamaa hajakarvaa siellä täällä).

Nämä olivat potentiaalisia uhkakuvia, nimittäin muutaman vuoden ajan olen poukkoillut vaaleasta tummaan muutaman kuukauden välein, ja voitte vain kuvitella, miten hiukset nauttivat tällaisista kemikaalibileistä. Kukaan kampaaja tuskin olisi suostunut mun tukkaa enää vaalentamaan, joten tartuin rohkeasti itse toimeen.

Tässä on lähtötilanne, eli järkyttävä tyvikasvu ja muutenkin ällö tukka:

En jaksanut meikata, sori..

Tällä kertaa päädyin Ferian sävyyn (P01, metallic silver blonde), jonka toivoin peittävän mahdollisimman hyvin omaa läpitunkevaa punapigmenttiäni:

Wish me luck..!

Sitten alkoi operaatio Blondaus. Kyllä muuten jännitti mukavasti koko 45 minuuttia kun väri kehkeytyi päässä. Pelkäsin myös allergista reaktiota, koska vaalentaminen vähän pisteli päänahkaa. PS. Ammoniakin haju oli järkyttävä. Hyvä etten pyörtynyt.

Syksyn kuumin trendi: liimalettisykerö.

Onnekseni tällä(kin) kertaa kävi hyvä tuuri, enkä huuhtonut koko hiuspehkoani värin mukana viemäristä alas. Väri oli yllättävän onnistunut, vaikkei kyllä lainkaan muistuttanut Ferian pakkauksen kuvaa. Keltainen ei paista pahemmin läpi, mistä olen ylpeä. Laitoin tänään vielä hopeanaamion taittamaan kylmempään sävyyn. Ja tässä tulos, tattadaa:

Trendikästä liukuväriä havaittavissa.

Vielä jäi ikävästi pituudet hieman tummemmiksi (yllättäen, kun alla on ehkä kuusi kerrosta mustaa), mutta ajattelin että niihin voisi käydä heittämässä kampaajalla vaikkapa raidat päälle, niin se vähän tasoittaisi väriä. Muutenkin voisi raidoittaa, niin hiuksista tulisi vähän "eläväisemmän" näköiset.

Mutta että tämmöstä tänään. Huomenna aamulla herätys klo 03.30. Tsemppiä, minä! Lähden saattamaan systeriä lentokentälle. Hän muuttaa Berliiniin. Jänskää..! :) Voitte siis odotella pian myös Berliini-postausta, kunhan pääsen vierailulle!

Vaatimattomuus kaunistaa?

Kuka ihme tuonkin on joskus keksinyt. Eipä ole ainakaan itseäni kaunistanut (vaikka yritetty on), joten se siitä sitten. Aion täten nyt hehkuttaa kaikille, että sain tutkimusmenetelmäkurssistani arvosanan 5/5. Ei edes kiitettävä, vaan erinomainen. ERINOMAINEN. Minun työni. Aivan itse tehty. (Kiireessä, mutta kuitenkin.) 
Tämän on pakko olla hyvä päivä, ja tästä tulee hyvä viikonloppu. Amen.

Mutta höh. Taas on vierähtänyt kevyesti viikko enkä ole tänne ehtinyt rustailemaan. Harmittaa. Mutta ei paljoa koska... Mulla alkoi opiskelut jeeeeee!
Viime perjantaina oli ensimmäinen fuksitapaaminen, ja on pakko sanoa että ihan huippukivaa porukkaa!! Olin vielä tämän viikon kokopäiväisenä duunissa, joten päivätapahtumiin en kerennyt, mutta keskiviikkona onneksi pääsin taas bileisiin mukaan. ;) Kyseessä olivat AKK:n vuoden ekat bileet ja mitäs siitä voisi muuta sanoa kuin että mahtava ilta. (Huom: Muistutin jopa jotakuinkin ihmistä vielä seuraavana aamuna.)

Hei jes, illan paras kuva!

Tästä eteenpäin jatkankin sitten lyhyempää työviikkoa, joten aikaa jää paremmin myös opiskeluille. Odotan innolla! Aion saada opinnot purkkiin vauhdilla, ja tavoitteena olisi lähteä ensi vuoden syksyllä/talvella johonkin (lue: Italiaan) tekemään sivuainekokonaisuutta. Ei paha idea, eihän?!

Tässä vähän vielä kännykkälaatuista kuvamatskua kuluneelta viikolta. Innostuin ajoittain räpsimään.

Brunssilla äidin kanssa @ Ravintola Sunn (ehkä paras brunssi koskaan, suosittelen!)

Näkymät brunssilta. Ei hullummat.

Elämän suuria viisauksia yliopiston vessan ovessa.

Tankkausta UniCafessa kurssin tauolla.

Kävin näköjään Puistolassakin työmatkalla. (Melkein jo unohdin.)

Mitä tänään syötäisiin? Toivottavasti jotain muutakin.

Nyt sitten viikonlopun viettoon, hyvää sellaista kaikille!

Stockholm-Helsinki!

Hejsan!

Ihan ensiksi: Anteeksi pitkä tauko! Olen ollut järkyttävässä kiireessä pari viimeistä viikkoa. Opiskelutehtävät ovat pakottaneet viettämään illat lähinnä kirjojen ja tietokoneen (mutta ei netin) ääressä, ja päivät ovatkin sitten kuluneet töissä näin loman päätyttyä.

Olen kuitenkin ehtinyt tehdä jotain kivaakin. :) Flow-viikonloppu oli kaiken kaikkiaan mahtava. Suurin osa esiintyjistä veti loistavat keikat, ja tunnelma pysyi korkealla kaikki kolme (tai oikeastaan neljä) päivää.

Viime viikonloppu meni Ruotsin risteilyllä. Suuntasimme Viking Line Mariellalle koko työporukan voimin (lukuunottamatta yhtä sairastunutta. Itselläni kävi hyvä tuuri, nimittäin alkuviikosta saamani tauti oli jo ehtinyt lähes kokonaan kadota perjantaita kohden). Reissu oli erittäin onnistunut monellakin tapaa. Laivalla oli kansainvälisempi tunnelma kuin koskaan aiemmin kun olen risteilyllä käynyt. Tutustuin muutaman suomalaisen lisäksi kahteen hondurasilaiseen, yhteen lontoolaiseen ja about kymmeneen italialaiseen. :) Englannin kieltäkin tuli siis harjoitettua varsin ahkerasti, mikä oli erittäin hauskaa! Kun vaihteen sai vaihdettua päälle, olisi voinut höpötellä kaikesta maan ja taivaan väliltä vaikka kuinka pitkään.

Ja pakko tähän väliin mainita, että Italiassa kyllä osataan (ja uskalletaan!) pukeutua tyylikkäästi. Varsinkin miehet. Harmi etten tajunnut kuvata heitä, niin olisi ollut todistusaineistoa. Eräskin oli suoraan kuin Men's Voguen syksyn uutuudet -kuvakollaasista repäisty. :) Molto elegante! Kai se on se kulttuuri sitten...

Terminaalissa ennen lähtöä...

...

Näkymiä merelle..

...

Ensimmäisen illan buffet-illallinen. Ei valittamista!

Ruotsin puolella kävimme katsomassa porukalla Kaupungintalon, joka oli todella vaikuttava. Varsinkin kultainen huone..! Kierros oli opastettu, joten samalla sai mielenkiintoista informaatiota rakennuksesta. Yleensä en tykkää opastuksista, koska ne ovat monesti kuivahkoja ja tylsiä, mutta tämä oli eri laatua. Jaksoin jopa kuunnella!

Kaupungintalon sisäpihaa.

Kaupungintalo.

Sivistymisen jälkeen tuli lähdettyä tarkastelemaan Södermalmin kauppoja ja niiden tarjontaa. American Apparellista tarttui mukaan aivan superihana, viininpunainen ja sifonkinen maksihame. Juuri sellaista olen etsinyt, ja väri on vaan niin täydellinen syksyyn! Käytän sitä varmasti koko syksyn aina kylmimpiin päiviin asti. Ei siis haittaa vaikka hinta vähän kirpaisikin opiskelijakukkaroa. Vähän syrjemmältä löytyi Tjallamalla, josta nappasin mukaan mustan virkatun pitsitopin, ihanan kaulakorun ja pyöreät violetit aurinkolasit (ihan älyttömän mageet!). Siskolle löysin tuliaiseksi pienen nahkalaukun eräästä vintagekaupasta. Kävin myös Lisa Larssonilla, mutta sieltä en voinut enää ostaa mitään, sillä päivän saldo oli käytetty. Harmittaa kyllä hieman, nimittäin löysin esimerkiksi superihanan mustanahkaisen Diorin vintagelaukun, joka ei todellakaan ollut pahan hintainen Dioriksi! Ensi kerralla sitten. :)

Södermalmin kaupunginosaa.

Vanha kaupunki.

Lauantain shopping outfit:

Hattu, ohut neule ja sortsit / Monki

Laukku ja kengät / vintagea

Kaulakoru / Lontoosta

Aurinkolasit / Tjallamalla

Vasemmalla illan hienostunut jälkiruoka irish coffee, oikealla viikonloppuna laivalla esiintynyt huikea laulaja Kitto.

Sunnuntaina kun palasimme takaisin Suomeen, olo oli hieman väsähtänyt kahden illan tanssahtelun ja juhlallisen tunnelman, sekä useamman tunnin kaupungilla kiertelemisen jälkeen. Piristyin kuitenkin, kun bongasin edellisiltaisen italialaisporukan ollessani taksijonossa, joten kävin moikkaamassa heitä ja suosittelemassa jotain nähtävää muutamaksi tunniksi Helsingistä (eli Suomenlinnan, en keksinyt muuta siihen hätään). Opetin lisäksi muutaman (oikeasti) hyödyllisen suomalaisen fraasin. :) Suomi on kuulemma todella kaunis kieli. Jouduin esittämään siinä monologia jotta saivat kuunnella. Niin, ja mites sitten italia? Oi, nyt tiedän ainakin minkä kielen opettelen seuraavaksi!

[PS. Anteeksi kuvien ala-arvoinen iPhone-laatu. Kuvailin myös tavallisella pokkarikameralla, mutta tässä mun koneessa on joku ongelma enkä saanut siirrettyä kuvia. Jos kuitenkin jossain vaiheessa onnistun, voi olla että saatte nähtäväksi myös Sverige vol. 2 kuvailut :)]

Flow Festival: Day 1 !

Kotiuduin juuri avajaiskonsertista. Ja olen fiiliksissä!! Bon Iver oli aivan mahtava. Livemusiikki on vain niin upeeta. Se tuntuu koko kropassa ja jokaisessa solussa. Oltiin katsastamassa keikka Tuulin kanssa, jolla on myös neljän päivän lippupaketti. En millään malttaisi odottaa perjantaita, jolloin on seuraava festaripäivä. Ja sitten lauantai, ja sunnuntai... Luvassa on ihan mieletön kattaus artisteja.

Tänään päälläni oli seuraavanlainen festariasu. Armeijatakki oli ilmeisesti päivän sana, nimittäin näin ainakin viisi täysin samanlaista, sekä sen lisäksi vielä muutaman samalla kuosilla varustetun takin. Ja kyseessähän on Tuulin kirpparilöytö Saksan armeijalta. Se siitä yksilöllisyydestä siis! :D

Takki / Saksan armeijan takki, kirpparilta

Mekko / Primark, Lontoo

Laukku / kirppikseltä

Kengät / Monki

Kengät muuten saivat huomiota kun olin Doriksen kanssa ulkona ennen lähtöäni. Ja keneltäkäs muulta kuin about 80-vuotiaalta rouvalta! Kommenttina oli "Onpas ihanat kengät! Tosi makeet. Ihan piristi päivääni!" Ja eipä ainakaan omaa päivääni piristänyt tuo..! :) Platformeista oli hyötyäkin, nimittäin niiden kanssa olin varmaan 185 cm, eikä tuottanut hirveästi hankaluuksia nähdä lavalle yleisömerestä. ;)

 Sitten muutama kännykkälaatuinen kuva Bon Iverista....

No eipä ainakaan ollut kuvat laadulla pilattu... Hmph. Harmi kun en omista kuin järkkärin, eikä sitä saa viedä festareille.

Porukkaa oli PALJON, sen huomasin kun keikka oli ohi ja lähdimme käppäilemään alueelta. Ihmismeri tulvi pitkin Sörnäisten rantatietä.

Edit: arrgh, Blogger sekoilee. No anyways, huomenna vähän opiskeluita ja perjantaina sitten jatkuu! Päivittelen kuulumisia viikonlopun aikana :)

Chill out...

Kaksi ja puoli tuntia maailmanparantamista on tälle päivälle ihan käypä saldo. Kiitos Minnalle seurasta! Kokoonnuimme Torkkelinmäelle ihmettelemään väenpaljoutta  vähyyttä. Kai ne lomat on nyt suurimmalla osalla työläisistä vietetty ja juhlat juhlittu. Karu paluu arkeen... Haha. Meikä onneksi vetää vielä lomailujaan läpi kunnialla.

Joskus on kiva olla "tekemättä mitään" ja vain hengailla. Vai lasketaanko sekin tekemiseksi tässä kiirettä ja sekuntikelloa ihannoivassa kulttuurissamme? Kuitenkin, koin tällaisen olemisen hyvin meditatiiviseksi. Aika vierähti tuplavauhdilla. Suosittelen lämmöllä muillekin aktiviteettien orjille.

Kotiin palattuani tein kauppareissun ja laitoin piiiitkästä aikaa itse ruokaa. Ihan totta. En siis tilannut itse pizzaa tai paistanut itse piirakkaa, vaan... tein aivan itse, alusta loppuun, makaronilaatikon. :) En löytänyt Alepasta Koskenlaskija-juustoa, joten sekoitin sen sijaan sekaan Aurajuustoa. Tuli vähintäänkin yhtä hyvää. Oikeasti onnistuin superhyvin. Ihan harmittaa, miksi en pidä ruuanlaitosta. Millainen Top Chef mussa menetetäänkään... Voin täten jälleen kerran allekirjoittaa kuluneen sanonnan "lahjattomat harjoittelee". ;)

Bravuurini. Kuva ei tee oikeutta täyteläiselle tuoksulle eikä taivaalliselle maulle.

Nyt jatkuu Sinkkis-putki. Oon vasta ensimmäisessä tuotantokaudessa menossa, joten tulee hieman kiire tässä loman aikana. Eli ei muuta kuin karkit esiin ja putki käyntiin!

Tokoinranta.

Euroja ja olutta

Loman tarkoitushan on tunnetusti rutistaa viimeisetkin mehut työntekijästä siten, että hän viimeisinä päivinään rukoilee polvillaan pääsevänsä jo palaamaan töihin. Tämä onnistuu parhaiten aikatauluttamalla päivänsä siten, että jokainen minuuttikin ja vessatauko on suunniteltu harkitusti. Jos joku oli tällainen päivä, niin omalla kohdallani se oli eilinen.

Aamu alkoi Tiian "Moi missä oot" -puhelinsoitolla. No, en ainakaan ollut siellä missä piti, vaan makasin autuaana sängyssäni juuri unesta heränneenä. Pommiin ei voi ilmeisesti välttää nukkumasta - edes lomalla. Tuohon aikaan mun olisi pitänyt olla jo matkaamassa metrolla keskustaan, joten Tiia tuli suosiolla odottelemaan mun luokse valmistautumistani. Olin rivakka, joten pääsimme suuntaamaan aarrejahtiin UFFin Euron päiville melkein aikataulussa.

Ensimmäisenä etappina oli Iso-Roba, josta löydän yleensä eniten aarteita. Siksi suuntasimme sinne heti alkuun valikoimaan parhaat päältä. Oma saldoni Robalta oli 13 vaatekappaletta sekä yhdet kengät, eli yhteensä 14 euroa.

Olimme varsin uuvahtaneita ensimmäisen keikan jälkeen, joten päätimme tässä välissä poiketa brunssille. Suuntasimme ensin Krullaan, joka oli kuitenkin kiinni. Harmi, koska siellä on ehdottomasti kaupungin paras brunssi. Päädyimme lopulta Ekbergille, jonka brunssipöydästä ahmimme itsemme lihaviksi.

Paita / Monki

 

Syöpöttelyn jälkeen kävimme vielä tsekkaamassa Fredan toimipisteen. Sieltä löysin kahdet kengät, sekä neljä vaatetta, eli kuudella eurolla tavaraa.

Koko päivän saldo: 20 euroa. (How is that possible..?! En vielä tänäkään päivänä ymmärrä. Suurin osa vaatteista kaiken lisäksi suomalaista käsityötä/kalliita merkkejä/vintagea/silkkiä...)


Tällä hetkellä vaatteet ovat viikattuna sängylläni. En ole keksinyt niille vielä toistaiseksi parempaa sijoituspaikkaa. Tarvitsisin selkeästi toiset 23 neliötä vaatehuoneeksi...

Illalla suunnattiin sitten vielä isommalla porukalla Rautatientorin Olutfestareille. Oli aivan mahtavaa! En kyllä ehtinyt/pystynyt maistamaan kuin muutamaa juomaa, mutta ne olivat.. ah, niin ihania! Erityisesti mieleen jäi Lemon Teezer, joka oli jotain siiderin ja lonkeron välimaastossa. Illan viimeisenä kohokohtana oli Vicky Rostin keikka, jossa sai laulaa ja jorata mukana kaikki tutut biisit Charlie Brownista Sataan Salamaan.

Pitsitoppi / Second hand

Hame / Monki

Kengät / Second hand

Kultainen laukku / kirppislöytö

Heeei tuolta saapuu Charlie Brown..!

Tarkoituksenamme oli jatkaa tapahtumasta vielä Satumaa Karaokeen, mutta se oli kiinni. Mitä ihmettä... Lauantaina?! Eikä missään lukenut mitään. No, lähdinpä sitten siitä kotia kohti. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olikin erittäin hyvä idea univelkojen kannalta.

Tämä päivä on mennyt akkuja lataillessa ja Espoossa vieraillessa. Vielä tasan kaksi viikkoa aikaa tehdä ihan mitä vaan. Siihen valmistautuen suuntaan nyt katsomaan Olympialaisia. Moro!