Normaalitilanteessa Suomessa olisin ollut vain tyytyväinen, mutta nyt olin tympiintynyt. Ja miksi? Yksinkertaisesti siksi että olen kyllästynyt lomailemaan, lorvailemaan ja nukkumaan puolille päivin, päivän ainoana varsinaisena suorituksena kenties kuntosalilla kyykkääminen.
Mitä siis keksin ratkaisuksi? Aloitin esseen työstämisen. Voi kyllä. Päätänkö Suomessa koskaan tehdä koulutyötä koska "ei ole parempaakaan tekemistä"? No en todellakaan. Koska sanomattakin on selvää että sitä parempaa tekemistä ilmaantuu viimeistään silloin kun on aikeissa aloittaa. Tänään sitten pohdin että mitä ihmettä tekisin ylimääräisillä tunneilla... Katsoisinko loppupäivän kenties leffaa? No ei nyt kyllä kiinnosta. Entä koko ilta Facebookissa naama kiinni ruudussa? Ei, jotain vaihtelua normaaliin kiitos.
Mutta ah, onneksi netti on sentään pullollaan tieteellisiä artikkeleita, jotka vain odottavat lukijaansa..! Voittavat kuitenkin niukasti kynsien pureskelun, joka tuli jaetulle kakkossijalle napanöyhdän kaivamisen kanssa.
Juuh......
Toisaalta pitäisi vain olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä että työmäärällä, jolla saisi ehkä hikisesti yhden opintopisteen Suomessa, saa täällä 7,5 kertaisen annoksen. Ehkä nää vaihtarikurssit on vaan sitten suunniteltu siten, että kaikista maista tulevilla on edes jonkunlaiset mahdollisuudet päästä läpi. Kuulin nimittäin eräänkin vaihtarin kommentin, että on täällä sentään enemmän töitä kuin Itävallassa! Eli kaikki on suhteellista, mutta tälleen suomalaisena stressaamiseen ja kymmenen sivun esseisiin tottuneena pelkkä luennolla istuminen ja kolmen paperiliuskan kirjoittaminen tuntuu pakollakin vähän lasten leikiltä.
 |
| Kuvassa esiintyvä puu ei liity juttuun. Otos maanantailta kun oli tekemistä. |
Johan on ollut masentava kirjoitus... Olen pahoillani. Jotta tähänkin tekstiin saisi vielä tässä vaiheessa ängettyä vähän positiivista vivahdetta mukaan, niin on mainittava, että täällä yliopistossa moni asia on kyllä mun mielestä paremmin kuin Suomessa. Ja "tavallisilla" ruotsinkielisillä kursseilla meno on varmaankin erilaista. Esimerkiksi ryhmätöitä tehdään enemmän kuin Suomessa, ja lisäksi seminaarit ovat mukavaa vaihtelua. Tavallisillakin luennoilla on keskustelua proffan ja opiskelijoiden välillä, mitä Suomesta saa hakemalla hakea.
Hmmm, tuo äskeinen kuulosti kyllä ajatuksen tasolla paljon positiivisemmalta kuin kirjoitettuna...
Meen meditoimaan ja vaihtamaan tän kriittisen vaihteen pois päältä. Lupaan ensi kerralla jotain ihan muuta. Tässä kuitenkin lopuksi jotain mikä ainakin takuuvarmasti saa hymyn huulille! :)
-Tiina
Kivaa viikonloppua sinne naapuriin! Kivalta kuulostaa tuo sun ongelma... Video oli ihana <3
VastaaPoistaHyvä kirjoitus Tiina, mulla oli Göteborgissa alkuun vähän samoja fiiliksiä. Koulua oli silloin vain kerran viikossa ja vaikka luin tarvittavia artikkeleita, ei tuntunut siltä että oikeasti ahkeroisi. Kuitenkin ainakin mulla se kiristy hurjasti loppua kohti ja vikat viikot ennen koulun loppua olin kuin kone joka muokkasi ja muokkasi niitä esseitä ja yritti siinä välisssä vähän urheilla ja elää. En voi taata, että sulle käy näin, mutta mulla ainakin oli loppujen lopuksi hommaa vähintään yhtä paljon kuin Suomessa!! Riippuu varmaan sitten kursseistakin..:)
VastaaPoista