Yllätysvieras sängyssä

Oi minkä iloisen yllätyksen kohtasin aamulla herätessäni tajunnanräjäyttävään hedariin: sängyssä makoili Doriksen lisäksi puoliksi syöty yrttivoipatonki. Vähän aikaa tuijottelin ja tökin sitä (testatakseni, onko se yhä syömäkelpoinen), mutta ilmeisesti Doriskin oli yön aikana vieraillut patongin luona ja siitä löytyi muutama karva. Yäk. En syönyt.

Ihan hyvä idea varmaankin oli paistaa yöllä kotiin tullessaan pakastimesta löytynyt patonki. Ilmeisesti sain syötyä siitä jopa puolet, mikä mielestäni on aika paljon. Muistan sen kaiken lisäksi olleen vielä syödessäni puoliksi jäässä, nimittäin en jaksanut odottaa sen valmistumista. Näköjään en jaksanut odottaa myöskään sen syömistä loppuun...

Eilinen ilta oli kyllä aivan huippu, vaikka suorituskuntoni onkin heikentynyt viime aikoina. Etkoiltiin Kaisan kanssa mun luona, ja muutama tunti vierähti äkkiä, ennenkuin puolen yön jälkeen suunnattiin jatkamaan illanviettoa Hesarille ja Tenkkaan. Otsokin oli tässä vaiheessa liittynyt seuraan. Mikä pettymys olikaan kun Tenkan karaoke oli täynnä. Ei päässyt enää laulamaan! Törkeää.

Tenkasta matka jatkui pilkun lähestyessä ensin Städärille (voi ei... Onneksi ei lopulta menty edes sinne), ja Siltaseen. Seuraavana olikin sitten vuorossa tämä patonkiepisodi. Huh. :) Seuraamuksista sai tänään sitten kärsiä pitkälle iltapäivään asti. Ja huomenna on yliopiston avajaiset... Taitaa tämä tyttö suosiolla tyytyä limulinjaan ja energiashotteihin.

We're on fire! @ Tenkka

Ainiin, värjäsin perjantaina tukan. Oikeastaan blondasin lisää. Ja voin sanoa että pelotti ihan vietävästi, koska olin päätynyt kahteen suureen riskitekijään:

1. Porkkanan ja sitruunan vivahteinen tyylikästäkin tyylikkäämpi letti, joka on kaukana väripurkin esimerkkikuvan tuhkanvaaleasta kuontalosta.
2. Purkkatukka, johon tarttuu hiusharja, ja joka seuraavassa pesussa tipahtaa kokonaan pois (lukuunottamatta muutamaa hajakarvaa siellä täällä).

Nämä olivat potentiaalisia uhkakuvia, nimittäin muutaman vuoden ajan olen poukkoillut vaaleasta tummaan muutaman kuukauden välein, ja voitte vain kuvitella, miten hiukset nauttivat tällaisista kemikaalibileistä. Kukaan kampaaja tuskin olisi suostunut mun tukkaa enää vaalentamaan, joten tartuin rohkeasti itse toimeen.

Tässä on lähtötilanne, eli järkyttävä tyvikasvu ja muutenkin ällö tukka:

En jaksanut meikata, sori..

Tällä kertaa päädyin Ferian sävyyn (P01, metallic silver blonde), jonka toivoin peittävän mahdollisimman hyvin omaa läpitunkevaa punapigmenttiäni:

Wish me luck..!

Sitten alkoi operaatio Blondaus. Kyllä muuten jännitti mukavasti koko 45 minuuttia kun väri kehkeytyi päässä. Pelkäsin myös allergista reaktiota, koska vaalentaminen vähän pisteli päänahkaa. PS. Ammoniakin haju oli järkyttävä. Hyvä etten pyörtynyt.

Syksyn kuumin trendi: liimalettisykerö.

Onnekseni tällä(kin) kertaa kävi hyvä tuuri, enkä huuhtonut koko hiuspehkoani värin mukana viemäristä alas. Väri oli yllättävän onnistunut, vaikkei kyllä lainkaan muistuttanut Ferian pakkauksen kuvaa. Keltainen ei paista pahemmin läpi, mistä olen ylpeä. Laitoin tänään vielä hopeanaamion taittamaan kylmempään sävyyn. Ja tässä tulos, tattadaa:

Trendikästä liukuväriä havaittavissa.

Vielä jäi ikävästi pituudet hieman tummemmiksi (yllättäen, kun alla on ehkä kuusi kerrosta mustaa), mutta ajattelin että niihin voisi käydä heittämässä kampaajalla vaikkapa raidat päälle, niin se vähän tasoittaisi väriä. Muutenkin voisi raidoittaa, niin hiuksista tulisi vähän "eläväisemmän" näköiset.

Mutta että tämmöstä tänään. Huomenna aamulla herätys klo 03.30. Tsemppiä, minä! Lähden saattamaan systeriä lentokentälle. Hän muuttaa Berliiniin. Jänskää..! :) Voitte siis odotella pian myös Berliini-postausta, kunhan pääsen vierailulle!