Berghain, teknotaivas maan päällä

Terveiset Berliinistä! Tulin tänne jälleen lauantaina aamulennolla kaverini kanssa, ja oleilen tällä kertaa kaksi ja puoli viikkoa.

Siitä huolimatta että alunperin tulin tänne uudenvuoden takia, mulla oli vain yksi haave tälle reissulle: Viettää ilta ehkä maailman eksklusiivisimmalla klubilla, joka on tunnettu koko kropassa tuntuvan teknon lisäksi erityisesti mysteerisestä, hyvin valikoivasta ovipolitiikasta ja portsarista nimeltään Sven. Kyse on tietenkin Berghainista. Internet on täynnä ohjeita siitä, miten täytyy pukeutua ja käyttäytyä jos haluaa klubille. Monet yrittävät sisään vain siksi, että voisivat sanoa olleensa Berghainissa - suurin osa epäonnistuen. Nyt kun olen vihdoin päässyt käymään tuolla teknomusiikin mekassa, voin sanoa vain yhden asian varmaksi: teitpä mitä tahansa tai olitpa miten tahansa, sisäänpääsy ei ole varmaa. Mikäli musiikki ei kolahda, etkä ole tottunut käymään homoklubeilla, älä turhaan vaivaudu. Tämä paikka ei silloin ole sinulle, ja teräväsilmäiset portsarit aistivat tämän herkästi, ja käännyttävät pois. Mutta mikäli rakastat teknoa ja deep housea, ja saat hyväksynnän astua sisään, tulet kokemaan elämäsi todennäköisesti upeimman illan, yön, aamun ja jopa seuraavan koko päivän.

Kuva Flickr

Saavuimme Berghainin jonoon lauantaina kello kahdelta yöllä. Kello 02-04 välistä aikaa pidetään yleensä vaikeimpana, koska silloin klubille on jonottamassa paljon turisteja. Olimme silti siellä muiden joukossa. Ajattelin, että mikäli portsarit tykkäävät meidän olemuksesta, he tykkäävät siitä riippumatta kellonajasta. Jonotus sujui yllättävän nopeasti, varmaan puolessa tunnissa. Toisaalta kirpeä pakkanen teki siitä tuskaista, mutta jonotimme rauhassa ja ilman paikallaan hyppelyä siitä huolimatta että sormet tuntuivat menevän kuolioon. Vähitellen lähestyimme massiivisen rakennuksen ovia ja portsareita. Meidän edestä käännytettiin n. 20 ihmistä peräjälkeen pois, kaikki normaalisti pukeutuneita, jotkut turisteja, jotkut saksalaisia. Pakko myöntää että tässä vaiheessa kuumotti aika paljon, vaikka en ollutkaan jännittänyt tilannetta etukäteen tai edes jonossa. Ovella seisoi kaksi portsaria, ja heidän takanaan Sven. Toinen portsari kysyi, kuinka monta meitä on, ja vastasimme että kaksi. Tämän jälkeen portsari viittasi meidät sisälle. Voi vitsi mitkä endorfiinit vapautui!

Laukun ja taskujen tarkastuksen jälkeen maksoimme sisäänpääsyn ja veimme takit narikkaan, jonka henkilökunta näytti voivan asua siellä, koska siellä oli esimerkiksi sohva ja sänky..!

Heti ensimmäisenä kuulimme yhtäkkiä suomenkieltä. Menimme tekemään tuttavuutta aivan ihanien suomalaisten homomiesten kanssa, joita oli paikalla isompi porukka. Heidän kanssaan hengailimmekin alkuillan.

Kuva Flickr

Berghain on aivan tajuttoman mieletön. Jo ulkoa päin rakennus on mahtipontinen, mutta sisällä henki salpautuu. Itse rakastan vielä kaikkea mikä on "industrial", joten olin lumoutunut. Klubin seinät kohoavat 18 metrin korkeudelle, ja sisällä on neljä kerrosta. Tokassa kerroksessa on suuri tanssilattia, jolla soi tekno, ja ylemmästä kerroksesta löytyy Panorama Bar, joka tarjoilee vähän housempaa vaihtoehtoa. Klubilla on yhteensä kuusi baaria, joista saa ostettua juotavaa. Itse join 7 tunnin aikana vain yhden oluen ja muuten menin veden, Redbullin ja Club Maten (paikallinen kofeiinia sisältävä limsa) avustuksella. Ei edes tehnyt mieli juoda, koska halusin jaksaa nauttia täysillä kokemuksesta. Sisältä löytyy myös jäätelöbaari, jossa tarjoillaan myös erilaisia kahveja ja smoothieita. Ihan mieletöntä! Tuolla voisi oikeasti vaikka asua! En yhtään ihmettele kun porukka bailaa kaksikin vuorokautta. Ainoa vain että väsymys iskee pakollakin jossain kohtaa, ennemmin tai myöhemmin (ainakin jos on pää selvänä / pelkän alkoholin voimalla). Silloin pelkkä sohvilla makoilu ei välttämättä enää auta. (Kannattaa muuten varautua näkemään monenlaista toimintaa sisällä klubissa huumeidenkäytöstä seksuaaliseen toimintaan, joten jos sellainen ahdistaa, kannattaa mennä muualle.)

Ja se musiikki... Se menee luihin ja ytimiin, koko keho tärisee basson voimasta. Tunne on huikea. Tanssilattioilla voi heittäytyä täysin rytmiin, välittämättä siitä miltä näyttää. Muutenkaan sillä ei ole Berghainissa merkitystä, sillä koko paikasta ei löydy yhtä ainoaa peiliä. Silti paikka on täynnä upeannäköisiä, erilaisia ihmisiä. Vaikka monissa ohjeistuksissa kehotetaan pukeutumaan kokomustaan ja naisilla välttämään lyhyitä hameita, sisältä löytyi monenlaista pukeutujaa, joskaan ei yhtäkään "pintaliitäjää". Suuri osa miehistä juhli ilman paitaa, osa pelkät alushousut jalassa, ja vau mitä vartaloita! Niiden eteen on kyllä joutunut tekemään vähän muutakin kuin istumaan sohvalla..! Mulla itselläni oli mustaa päällä (paljon muunlaisia vaatteita ei edes ole mukana): musta nahkatakki, mustat farkut ja musta, lyhyt ja löysä napapaita (ulkona toki villatakki päällä), sekä mustat tennarit. Kaverillani sen sijaan oli ainoastaan musta nahkatakki, muuten tavalliset siniset farkut ja tummansininen paita. Joten ihan oikeasti sillä pukeutumisella ei ole ihan hirveää merkitystä, kunhan nyt on jotakuinkin Berliini-baarityyli, eli ei mitään liian hienoa. Näyttäytymään on ihan turha tulla, ellei halua näyttäytyä vain jonossa.

Ihmiset olivat aivan ihania. Välillä kiertelin ympäriinsä itsekseni, eikä aikaakaan kun joku tuli kyselemään kuulumisia ja esittäytymään. Monet hyvät keskustelut tuli käytyä sekä paikallisten että muualta tulleiden kanssa. Kaikki olivat todella positiivisia ja ystävällisiä, olo oli kokoajan tosi kotoisa. Ihmiset ottivat katsekontaktia ja hymyilivät, juttelivat ja halailivat. Myöhemmin samat ihmiset moikkasivat tai halasivat ohi kulkiessaan. Rakkautta ilmassa! Myös baarimikot olivat kaikki todella ystävällisiä ja hauskoja, pilke silmäkulmassa.

Klo 09 aamulla Berghainista poistuessa.

Yhdeksältä aamulla lähdimme lopulta pois, kun kaveriani alkoi väsyttämään todella paljon. Itse olisin vielä mielelläni jäänyt muutamaksi tunniksi, mutta päätin tulla toisen kerran uudestaan. Lähtiessämme ulos päivänpaisteeseen, portsarit sanoivat hyvästit pieni virne naamallaan. Heillä on varmasti hauskaa katsoa kotiin lähteviä juhlijoita, kuka tulee missäkin kunnossa ulos!

Kaiken kaikkiaan kokemus oli sellainen, että yrittäessä selittää sitä, mitkään sanat eivät anna sille oikeutta. Mikään kuvailu ei tunnu lähellekään riittävältä. Tiesin että klubi on todella hyvä ja siellä soi hyvä musiikki, mutta olin ajatellut että ihmisten hehkutus johtuu pitkälti siitä, että he vain sattuivat pääsemään sisälle ja siksi halusivat hehkuttaa koko paikkaa niin paljon. Mutta nyt ymmärrän sen, että siinä on paljon muutakin. Paikassa tuntee olevansa kuin toisessa maailmassa. Paljon paremmassa maailmassa. Ainoa huono puoli vierailussa oli se, että tämän jälkeen mikään muu klubi ei tunnu enää paljon miltään. Pieni addiktion riski on siis olemassa!

Tässä lopuksi vielä hieman erilainen checklist mikäli päädyt yrittämään onneasi:

- Ole selvinpäin

- Käyttäydy asiallisesti ja fiksusti jonottaessasi

- Osoita olemuksellasi kunnioitusta ovimiehille

- Ota selvää illan esiintyjistä

- Puhu saksaa portsareille, muuten pysy hiljaa jonossa odottaessasi

- Ole oma itsesi, älä yritä liikaa olla jonkun tietynlainen, se paistaa helposti läpi

Ja sitten ei muuta kuin good luck!