Tekemättömyyden vaikeus

En kuulu ihmisiin, jotka nauttivat rauhallisesta ajasta itsekseen, tekemättä mitään. Olen aina menossa, ja jos en ole, hermostun helposti ja sitten olen huonoa seuraa. Ei kiva. Tykkään kyllä välillä rauhoittuakin, mutta se ei tarkoita että lojuisin sohvalla tuntikausia tv:n ääressä, tai vielä pahempaa: vain omien ajatusteni kanssa. Hui. Rauhoittuminen on mulle sitä että teen jotain, mikä saa ajatukset keskitettyä hetkeksi nykyhetkeen. Se voi olla keskustelut ystävän kanssa kahvikupin ääressä, tutulta reitiltä poikkeaminen lenkillä, tai vaikkapa musiikin tekeminen. Joskus leffakin toimii, mutta se vaatii analysointiseuraksi vähintään yhden toisen ihmisen, jotta se on mielekästä.

Aina ei kuitenkaan ole hirveästi vaihtoehtoja...

Niinhän siinä sitten kävi että tää kaikkialla jyllännyt kevätflunssa tuli myös mun luokse kyläilemään. Ja voin surkuhupaisasti todeta, että myös edelliskerran ilmoitus siitä että tämä viikko tulisi sisältämään muutakin kuin salilla juoksemista, kävi toteen... Maanantai-illasta lähtien olen parannellut kurkkukipua, ja myöhemmin viikolla myös nuhaa ja yskää. Ärsyttävää! Tää oli vielä sellainen viikko, jota olin odottanut todella paljon, koska olin sopinut kaikkea hauskaa ohjelmaa ja sosiaalistumista ystävien kanssa. Se, mitä lopulta tein, oli vain pakolliset opintoihin liittyvät poistumiset kotoa. Eli todellakin nyt oli vaihtelua viikossa. Ei vain ihan niin kuin olin suunnitellut.

Olen kuitenkin yrittänyt tehdä tästä viikosta edes jollain tavalla siedettävän. Tärkein päätös oli, että vaikka olo onkin aika tukkoinen ja epämiellyttävä, ulkoisen olemuksen ei ole välttämättä pakko olla aivan yhtä epämiellyttävä. Olen siis huoltanut ihoani ja tehnyt esimerkiksi kasvohoitoja, joita en yleensä arkena tee koska "ei ole aikaa". Vaikka lopputulos ei kalmankalpealla iholla pääsekään niin hyvin oikeuksiinsa, ainakin olosta tulee hetkeksi raikkaampi.



Luovalla tekemisellä on vaikutusta mielenterveyteen, ja tätä kautta vamasti myös fyysiseen terveyteen. Se voi olla mitä vaan, mistä nauttii: kirjoittamista, soittamista, piirtämistä, laulamista, askartelua, miksei vaikka ruuanlaittoa. Mulla musiikki auttaa. Kun istun pianon ääreen ja alan soittamaan ja laulamaan (mikäli vain ääntä tulee), olo kohenee samantien. Lisäksi aivot saavat vähän jumppaa, mikä on ihan tervetullutta kaikkien hömppäohjelmien katselun jälkeen. :D

Lisäksi olen käynyt päivittäin koiran kanssa rauhallisilla kävelyillä, ja vaikka niiden aikana en olekaan voinut hirveesti nauttia, on olo ollut jälkeenpäin aina vähän parempi. Raitis ilma tekee hyvää.

Ruokavaliosta... Oon syönyt huonosti tän viikon... Herkuteltua on tullut melkein joka päivä, mikä varmaan johtuu tylsyydestä ja tylsästä olosta. Jouduin kuitenkin toteamaan, että suklaa ei vie tylsyyttä pois, eikä myöskään merkittävästi edistä paranemista. Harmi!

Herkkujen lisäksi olen syönyt yliannostuksella sinkkiä ja C-vitamiinia. C-vitamiinin vaikutuksista flunssan hoidossa on vähän ristiriitaisia näkemyksiä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole. :) Sen sijaan sinkin on todettu lyhentävän flunssan kestoa, mikäli sitä syö suuria annoksia. Olen itse syönyt sitä 75 mg päivittäin, ja C-vitamiinia n. 3000 mg.

Onko teillä jotain omia hyväksi todettuja flunssakikkoja / tylsyyden karkottamisvinkkejä? :)

Ehkä lepo ja lisäravinne-doping ovat auttaneet, sillä tänään on ensimmäistä kertaa tuntunut siltä, että tauti on väistymässä. Onneksi. Koko viikon on ollut hirveä hinku salille ja hikoilemaan! Pari päivää jos vielä ottaa rauhassa, niin sitten voikin jo vähitellen palailla normaaliin arkeen. Motivaatio on vain noussut tässä viikon mittaan, kun on ollut aikaa lueskella treenilehtiä ja -blogeja. Ehkä oli ihan hyväkin, että tuli tällainen pieni pakollinen lepotauko. Kohta kroppa ja mieli ovat taas valmiina seuraaviin haasteisiin! ;)

Innostusta ja onnistumisia alkavaan viikkoon! :)
xo - Tiina