Sunnuntaikirppis ja Haga

Hejsan!

Oltiin eilen istumassa iltaa L'Assasinossa, Andra Långgatanilla, vajaan kymmenen hengen porukalla. Oli tosi ihana ilta! Yllättäen juomat oli Suomen hinnoissa, ja viini jopa halvempaa (24 cl maksoi 46 kruunua, eli 5,25 e). Olin muuten päivällä saanut tietooni jälleen uuden asian ruotsalaisesta kulttuurista, nimittäin ruokakaupoissa ei myydä kuin ykkös- ja kakkosoluen vahvuisia juomia. Kaiken lisäksi paikallinen Alko eli Systembolaget sulkee ovensa lauantaisin jo kolmelta. Näköjään jossain voi olla vieläkin tiukempi alkoholilainsäädäntö kuin Suomessa... :D Toisaalta, osa yökerhoista täällä on auki viiteen asti aamulla. Mutta kuka nyt niin myöhään edes jaksaa valvoa?? Itse ainakin olin jo ihan naatti kun pääsin puoli kahden aikaan yöllä nukkumaan....... (Olenko tulossa vanhaksi, vai onko se vaan tää Ruotsi...)

Ihanat tytöt. <3

Mabu ihana naikkoseni <3 Göteborg toi tiemme jälleen yhteen kahden vuoden jälkeen!

Tänään oli sitten kirpputoripäivä ("loppis" på svenska), ja suunnistimme vaihtariporukalla Kommersenloppmarknadiin, joka sijaitsi samoilla suunnilla eilisen baarin kanssa. Oltiin mestoilla vasta yhden jälkeen, joten parhaat oli taidettu jo viedä päältä - siltä ainakin näytti - mutta löysin silti itselleni pari kivaa paitaa yhteensä 50 kruunulla.

Kirppis oli nopeasti koluttu läpi, joten päätettiin läteä tankkaamaan itsemme Hagaan. Aivan super ihana alue!! Talot on vanhoja ja kauniita, ja joka puolella oli pieniä putiikkeja ja kahviloita. Onneksi on koko syksy aikaa käydä kuppiloissa ja kahviloissa - ruotsalaisittain sanoen fika. Näistä luulisi löytyvän hyvän kantiksen.

Voi mikä söpöläinen siinä!

Päädyttiin yhteen suht edulliselta vaikuttaneeseen paikkaan lounaalle (mainosti itseään 69 kruunun lounaalla). Pettymys oli kuitenkin melkoinen, sillä juoman kanssa hintaa tuli melkein 30 kruunua lisää... Onneksi ruoka sentään oli maistuvaa, mutta vähän paha maku tuosta jäi. :(

Toim. huom. Kuvan kahvila ei ollut osallisena tapahtuneessa.

Lounaan jälkeen alkoi kummasti kolottamaan kahvihammasta, joten lähdettiin vielä keskustaan Espresso Houseen kahville. Suomessa rahat on menny lähinnä baareihin, täällä ne menee ulkona syömiseen ja kahviloihin. Ensi viikolla sarjassamme Uusavuttomat XII opettelen tekemään eväitä.

Oho, kello on jo 8. Nopeasti meni tämäkin päivä. Oikeastaan kaikki päivät täällä on vaan hujahtanut ohi, mutta en valita. Viihdyn tässä kaupungissa, vähintäänkin oudoista sadekuuroista ja kovasta tuulesta huolimatta. En olisi uskonut tänne lähtiessäni, että jo muutamassa päivässä olisi näin kotoisa fiilis. Ajattelin, että totta kai se vie oman aikansa että pääsee vauhtiin... Mutta vauhdissa ollaan, ja äsken kun kirjoitin kalenteriin ylös kaikkia tapahtumia, tajusin että vauhti ei ole ainakaan ihan pian hiljenemässä.

Ainiin, unohdin sitten taas siirtää ne lupailemani kaupunkikierroskuvat koneelle, mutta.. ehkä huomenna? Huomenna on vielä viimeinen vapaa ennen koulun alkua... Suuntana Nordstan ja ostoslistalla uudet avokkaat, koska mulla ei oo täällä mukana kuin tennarit, ja niillä ei ilmeisesti pääse Avenyn baareihin. Perjantaina on jotkut International Partyt, joihin ollaan menossa, joten kai se on vähän panostettava.

PS. Pääsin pois Etapista. Ilon päivä. Eli taidanpa ilmoittautua vielä kotiyliopistoonkin läsnäolevaksi.

PPS. En ole vieläkään uskaltautunut yhteiskeittiöön. Noloa. Kalapuikot alkavat varmaan kohta heräillä kohmeestaan jos en mene sinne ja pian. Lupaan täten virallisesti tehdä siellä huomisen lounaan. Kerron sitten miten kävi. Wish me luck...

Xoxo,
- Tiina

Tervetuloa ihana arki ja koulupäivät!

Heippa taas!

Tänään oli sitten aikainen herätys kun ysiltä alkoi ohjelma meidän omalla koululla eli Pedagogenilla. Yö meni vähän huonosti, koska korvat oli edelleen lukossa lentomatkan jäljiltä (kiitos flunssan), ja toinen korvista päätti ruveta niin älyttömän kipeäksi että heräsin siihen keskellä yötä. Ei muuta kuin 1000 mg Panacodit naamariin, ja johan taas nukutti. Olisi nukuttanut tietty pidempäänkin, mutta jouduin kömpimään ylös sängystä vain parin torkutuksen jälkeen, jotta en olisi ollut nolo ja myöhästynyt jo ensimmäisestä tapaamisesta....... Pieni panostus tähän alkuun siis.

Nyt seuraa paljastus: Meillä on superkiva vaihtariporukka!! :) Oon ihan fiilareissa. Tätä päivää olinkin odottanut koko viikon, että pääsisi oikeasti tutustumaan niihin ihmisiin, keiden kanssa tulee viettämään tän syksyn. Käytiin pienellä suomalaisista, espanjalaisista ja saksalaisesta koostuvalla porukalla yhdessä lounastamassa kauppahallin lähellä edullisimmassa paikassa, jonka sieltä nälissämme bongasimme. Lounas maksoi 85 kruunua, mihin sisältyi pääruuan lisäksi alkusalaatti, leipä ja juoma. Eihän tuo nyt mikään järkyttävän edullinen ole (n. 9 e..), mutta yllättävän hyvä hinta-laatusuhde kuitenkin. :) Pitää kylläkin selvittää joitain hieman edullisempia (ehkä pikkukujilta löytyviä?) lounasvaihtoehtoja, jotta kenenkään ei tarvitse tulla herättelemään parin kuukauden päästä sillan alta.

Meidän kirjasto. Ihastuin noihin seiniin!!

Odotan ihan hirveesti ens viikon tiistaita kun ensimmäinen kurssi The School System in a Comparative Perspective alkaa! Silloin pääsee varmasti tutustumaan taas lisää uusiin ihmisiin :) Koululla on tosi rento tunnelma, heti tuntui kodikkaalta, eikä edes tajunnut jännittää yhtään, vaikka yleensä tällaiset uudet tilanteet on vähän jänskiä... Tosi hyvä fiilis jäi kyllä.

Käytiin eilen illalla tosiaan omalla CityTourilla kävellen. Ei kyllä ehditty kiertämään kuin ihan pieni osa keskustan ympäristöä, mutta onneksi on koko syksy aikaa! Otin aika paljon kuvia, joten en jaksa laittaa niitä nyt tänne (netti hidastelee sen verran), mutta huomenna voisin. ;)

Alan tykätä tästä kaupungista aika tosi paljon.

Take care! <3

Xoxo,

-Tiina

Hejsan täällä ollaan!

Whooaaaa. Vihdoin hetki aikaa ihan vain relata ja päivittää ensimmäisiä Göteborgin-kuulumisia teille.

Saavuttiin siis tänne tiistaina aamupäivällä Heidin ja Lindan kanssa. Lennettiin Tukholman kautta, koska se tuli paljon halvemmaksi. Vaihto-oppilailla olisi ollut mahdollisuus pick-up serviceen Landvetterin lentokentällä, mutta oli onni onnettomuudessa että oltiin onnistuttu sössimään se, koska palvelu ei ilmeisesti pelittänyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Päädyttiin ottamaan lentokenttäbussi paikalliselle steissille, ja pakollisen Burger King -ekskursion jälkeen jatkettiin Heidin kanssa taksilla tänne Olofshöjdiin missä asustellaan. Tää on ilmeisesti Göteborgin isoin opiskelija-asuntoalue - about 1500 asuntoa... Hui.

Burger King @ Nordstan

Paikallinen Steissi.

Olofshöjd ja rappuset, jotka saavat pelkäämään tulevaa talvea

Asun tuossa vasemmalla olevassa talossa (Motgången) ! :)

Noh, kävin sitten hakemassa avainnipun respasta ja suunnistin kämpille. Sain heti kantoapua singaporelaiselta mieheltä, joka huomasi tuskani yrittäessäni rämpiä portaita alas ylipainoisten matkalaukkujeni kanssa. Avatessani uuden kotini oven en tiennyt mitä odottaa... JÄRKYTYS.

Ensimmäinen ajatukseni oli "Tässäkö aion oikeasti asua vuoden loppuun asti?". Koko huone oli kolkko kuin mikäkin sieluton toimisto. Mitään tekstiilejä ei ollut, ei edes tyynyä tai peittoa. Ei roskista, ei henkareita, ei sitten niin MITÄÄN. Eikä tässä vielä kaikki. Kylpyhuone oli aika jäätävä. Huomasi, että täällä oli aiemmin asunut mies, koska huonetta tai kylppäriä ei oltu siivottu. Päätin etten koskisi kylpyammeeseen ennen kuin olisin jynssännyt sen tuhdeilla pesuaineilla.

Suunnattiin sitten tyttöjen kanssa IKEAan shoppailemaan halvalla kodikkaampaa tunnelmaa. Ruoka on täällä kallista, mutta onneksi IKEA ja lihapullat eivät petä. Jos se ei olisi niin hankalan matkan päässä, tulisi siellä syötyä varmaan joka päivä.

... Täällä oppii varmasti arvostamaan UniCafen opiskelijahintaisia safkoja .... :)

Kun kotiuduttiin IKEAsta (ja Clas Ohlsonilta, ja paikallisesta supermarketista), oli jo tosi myöhä, ja kylppärin jynssäyksen jälkeen nukutti ihan kivasti. Ehdin kuitenkin hieman kohentamaan huoneen viihtyisyyttä. Nyt täällä pystyy jo hengittämään ja rauhoittumaan, ja kohta varmasti tuntuukin jo ihan kodikkaalta.

Mun kämppä. Vielä kun sais verhot ja maton niin oisin tosi happy.

Eilinen meni hirveän nopeesti. Yöunet venähti melkein puolille päivin, ja mentiin Mäkkärin (köhköh..) kautta ensimmäiseen infotilaisuuteen konserttitalolle Götaplatsenille. Siellä ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään kansiot, joista löytyi tärkeää tietoa liittyen opintoihin ja vapaa-aikaan, ja kuultiin vähän käytännön asioista. Sitten taas väsytti (ylläri), joten painelin tänne himaan nukkumaan. Oli muutenkin kipeä olo, niin ajattelin että parempi levätä. Pihalla ois ollu jotkut isot BBQ-bileet, mutta ne jäi nyt välistä. Kai näitä tulee vielä lisääkin. :)

Tänään oli sitten lisää infoa, jälleen konserttitalolla. Infotilaisuuden jälkeen oli student fair, josta sai hakea nettijärjestelmien käyttäjätunnukset. Siellä oli myös tarjolla hyvännäköisiä wrappeja, mutta eiköhän ne loppunut just kun päästiin paikalle. Hyvä tuuri joo. Koska jono oli ihan älyttömän pitkä, päätettiin käydä syömässä ja tulla sen jälkeen hakemaan ne tunnukset. Päädyttiin jälleen Burger Kingiin. Köh. (Älkää ihmetelkö kun tulen takaisin 20 kiloa rehevämpänä...) Toivottavasti ensi viikolla normalisoituu myös tää ruokailupuoli, koska tällainen dieetti ei välttämättä kovin pitkälle kanna.

Vaihtareille oli myös City & Campus Tour, mutta se oli sen verran kökösti järjestetty että luikahdettiin pian omille teille selvittämään käytännön asioita opiskelijaneuvontaan. 

Mennään parin tunnin päästä omalle tutustumiskierrokselle kaupungille Heidin ja Lindan kanssa. Voisin ottaa jopa ihan oikean kameran mukaan niin tulisi jotain muutakin kuvamateriaalia lisättyä tänne kuin iPhone-laatua. :)

Odotan NIIIN paljon että ensi viikolla alkaa koulu, ja pääsee oikeasti kiinni arkielämään - ja tietysti tutustumaan muihin opiskelijoihin. Nää pari päivää on ollu hirveää säätöä ja sinkoilemista paikasta toiseen painavien ostoskassien kanssa. Vielä on aika paljon totuttelemista esimerkiksi ajatukseen yhteiskeittiöstä... En ole kokannut siellä vielä kertaakaan, mutta ehkä viikonloppuna jo uskallan. Mulla on täällä mun kämpässä vedenkeitin ja kaikenlaista huoneenlämmössä säilyvää evästä, joten olen pärjännyt toistaiseksi näillä ja pikaruualla.

PS. Ollaan suomalaismagneetteja. Parin päivän aikana on useampi suomalainen tullut tekemään tuttavuutta - tapahtumissa ja kadulla. Kai se on nää meidän hiljaiset puheäänet.........

PPS. Tää kaupunki on täynnä saksalaisia. :D Kohta pääsen näin ollen ehkä hyödyntämään laajaa ja hyödyllistä sanavarastoani myös saksan kielellä.... ;)

Terkkuja kaikille ihanille sinne Suomeen. <3 Vielä ei oo koti-ikävä. En edes ymmärrä asuvani täällä oikeasti. Todellisuus varmaan iskee ensi viikolla kun koulu alkaa. Sitten ikävöin ja kovasti.

Xoxo,

-Tiina

Yksi viikko ja -> Göteborg!

Helloou!

Täällä ollaan taas. Bloggailemassa siis. Ajattelin ensin aloittaa ihan uuden blogin vaihtoajaksi, mutta päädyin jatkamaan tässä, koska en keksinyt mitään järkevää uutta blogin nimeä, joka olisi naseva mutta ei hirveän nolo.

Ensi viikon tiistaina lennän siis Göteborgiin aloittamaan Nordplus-vaihtojaksoa. En oo ihan vielä tajunnut tätä faktaa, mutta eiköhän se kirkastu sitten viimeistään paikallisella lentokentällä (mikä lie onkaan, oon taas perillä käytännön asioista). On vähän semmoinen olo kuin olisi lähdössä pitkälle lomalle. Yöelämätarjontaan on tullut tutustuttua huolella jo kuukausia sitten, ja virallisuudetkin tuli pääosin hoidettua (viime viikolla).

Vaikein ennen lähtöä hoidettava asiahan on tietysti pakkaaminen. Koska matkalaukussa kuljetetaan normaalisti max. yhden viikon vaatteet, lähes puolen vuoden vaatekerran pakkaaaminen tulee olemaan suunnilleen mission impossible. Olen tullut siihen lopputulokseen, että otan mukaan lähinnä mustaa ja vaaleaa, ja vaatteita jotka voi yhdistää monella eri tavalla. Niin varmaan. Todellisuudessa tulen änkemään mukaan muutaman värikkään ekstrakilon, koska "tääkin on mun suosikkipaita vaikka tää ei sovikaan minkään kanssa yhteen byyyh".

Tämän viikon pyhitän pakkaamisen lisäksi myös ystäville, koska... <3. Eipä sitä tarvitse selitellä, ikävä tulee kuitenkin jo ekana iltana.

Tulen kirjoittamaan tänne syksyn ja talven mittaan kaikenlaista ja päivittämään kuulumisia sen mukaan mitä ehtii. Ja roudaan järkkärin mukanani joten kuviakin tulee varmasti!

So, stay tuned..!

London calling!!

Jeij! Huomenna on aika suorittaa viimeisetkin kesälomapäivät, ja sen kunniaksi suuntaan aikaisin aamulla British Airwaysillä kohti Heathrow'ta ja Lontoota. I'm so excited (and I just can't hide it?)!!

Viime päivät ovat menneet niin sankassa sumussa koulujuttuja tehdessä ja töissä, että en ole ehtinyt suunnitella yhtään mitään koko reissulle. Onneksi Tuuli on hoitanut sen puolen. Ehkä on ihan kivakin, ettei ole mitään valmiina, vaan voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä vain mieli tekee. Saattaa olla että kaikki neljä päivää kuluvat kahvilla istuen ja ohikulkijoita tuijotellen, tai sitten voi olla että innostun kiertämään kymmenen museota ja taidegalleriaa. Se jääköön nähtäväksi!

Innolla kuitenkin odotan tätä matkaa. Ihanaa saada (ainakin toivottavasti) ajatukset hetkeksi pois tästä hektisyydestä, joka tällä hetkellä määrittää mun arkea. Jotta koko homma ei menisi aivan lorvailuksi, olen kuitenkin varustautunut yhdellä tenttikirjalla. Pitäähän sitä jotain lukemista olla lentomatkalle!

Olin viimeksi vajaa vuosi sitten Lontoossa, ja viimeisenä päivänä olin aivan murheen murtama kun tajusin, että täytyy palata takaisin Suomeen. Tuntui että olisin voinut jäädä vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa sinne oleilemaan. Lue: asumaan... Nyt menen sitten hieman korjailemaan tilannetta. Järkkäri on mukana, joten lupaan tänne kerrankin laadukasta kuvamateriaalia. ;) Toki myös iPhone-otoksia saattaa eksyä joukkoon, nimittäin iltamenoihin tuskin uskaltaa lähteä järjestelmäkameran kera...

Hehheh, löysin äsken täältä tietokoneen arkistoista kuvamateriaalia ensimmäiseltä Lontoon-matkaltani vuodelta 2004... Kun olin 12-vuotias. Juuri ala-asteen päättänyt iso tyttö. Jaan tämän nostalgisen tunnelman kanssanne.

Pikku-Tiina. Varmaan jo tuolloin saman pituinen kuin nyt...

Joo, näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tältä erää. Pakkailut on pakkailtu, joten nyt alkaa henkinen valmistautuminen herätykseen klo 05.30. Ysiltä ollaankin sitten jo tukevasti Britannian maaperällä.

PS. Ja te, keillä on fuksiaiset huomenna... Ottakaahan iisisti design-asuissanne ;))

Yliopiston avajaiset

Tattadaa, yliopiston avajaiskarnevaalit. Kuulostaapa juhlalliselta. Kuulostaa myös siltä että nyt pitäisi alkaa juhlien ohella vähän opiskelemaankin.
....

Aamulla tosiaan olimme koko perheen voimin klo 05.00 (voi kauhistus mikä kellonaika..!) Helsinki-Vantaalla saattamassa Tuulia Saksaan, joten hieman epäilin omaa jaksamistani tämän päivän karnevaalitunnelman suhteen. Sain kuitenkin nukuttua muutaman tunnin tullessani kotiin, joten olin yllättävän pirteä lähtiessäni puoliltapäivin lounaalle Porthaniaan.

Porthanian edessä oli jotain ohjelmaa, mutta eipä sitä tullut pahemmin seurattua... Kai siellä oli jotain mielenkiintoistakin. En tiedä. Dunno. Kävimme kuitenkin tsekkaamassa tänään avatun uuden Kaisa-talon kirjaston. Se oli huikea! Ja viihtyisä. Ihan varmasti istun siellä pänttäämässä kirjallisuutta tulevaisuudessa. Turistipuoleni pääsi valitettavasti valloilleen heti sisään astuessamme ja päädyin ottamaan muutaman valokuvan rakennuksesta...

Kattoterassi.. Cool!

(PS. Kirjaston kahvila on ymmärtänyt opiskelijoiden tarpeet. Siellä on kylmää Kukkoa tarjolla janoisille.)

Lopuksi käytiin vielä päärakennuksella tsekkaamassa järjestöjen pisteet. Tai no, kävin itse vain Peducan ja AKK:n ständeillä. Eihän siellä pystynyt olemaan, kun sai jakaa neliömetrin kokoisen tilan kolmen muun kanssa. Sanoisinko että tiivis tunnelma. Niin tiivis, että hyvä ettei happi loppunut. (Taisi se vähän loppuakin.) Ja voi kyllä - ahdistus iski. Vaikka normaalisti viihdynkin muiden ihmisten seurassa niin rajansa kaikella!

Sain kuitenkin pidettyä pääni kasassa sen aikaa, että sain haalittua itselleni muutaman haalarimerkin. Tässä tämänhetkinen kokoelmani, joka toivon mukaan saa "perheenlisäystä" tässä kuukausien kuluessa..

Jaa, eipä tässä muuta. Taisin juuri tehdä elämäni ensimmäisen opiskelijapostauksen. Hui. Tunnen itseni.. opiskelijaksi? Huomenna lupaan jotain ihan muuta. Taidanpa silloin paljastaa mihin päin suuntaan lomailemaan ensi viikolla...! ;) Can't wait, tättärääää!

Yllätysvieras sängyssä

Oi minkä iloisen yllätyksen kohtasin aamulla herätessäni tajunnanräjäyttävään hedariin: sängyssä makoili Doriksen lisäksi puoliksi syöty yrttivoipatonki. Vähän aikaa tuijottelin ja tökin sitä (testatakseni, onko se yhä syömäkelpoinen), mutta ilmeisesti Doriskin oli yön aikana vieraillut patongin luona ja siitä löytyi muutama karva. Yäk. En syönyt.

Ihan hyvä idea varmaankin oli paistaa yöllä kotiin tullessaan pakastimesta löytynyt patonki. Ilmeisesti sain syötyä siitä jopa puolet, mikä mielestäni on aika paljon. Muistan sen kaiken lisäksi olleen vielä syödessäni puoliksi jäässä, nimittäin en jaksanut odottaa sen valmistumista. Näköjään en jaksanut odottaa myöskään sen syömistä loppuun...

Eilinen ilta oli kyllä aivan huippu, vaikka suorituskuntoni onkin heikentynyt viime aikoina. Etkoiltiin Kaisan kanssa mun luona, ja muutama tunti vierähti äkkiä, ennenkuin puolen yön jälkeen suunnattiin jatkamaan illanviettoa Hesarille ja Tenkkaan. Otsokin oli tässä vaiheessa liittynyt seuraan. Mikä pettymys olikaan kun Tenkan karaoke oli täynnä. Ei päässyt enää laulamaan! Törkeää.

Tenkasta matka jatkui pilkun lähestyessä ensin Städärille (voi ei... Onneksi ei lopulta menty edes sinne), ja Siltaseen. Seuraavana olikin sitten vuorossa tämä patonkiepisodi. Huh. :) Seuraamuksista sai tänään sitten kärsiä pitkälle iltapäivään asti. Ja huomenna on yliopiston avajaiset... Taitaa tämä tyttö suosiolla tyytyä limulinjaan ja energiashotteihin.

We're on fire! @ Tenkka

Ainiin, värjäsin perjantaina tukan. Oikeastaan blondasin lisää. Ja voin sanoa että pelotti ihan vietävästi, koska olin päätynyt kahteen suureen riskitekijään:

1. Porkkanan ja sitruunan vivahteinen tyylikästäkin tyylikkäämpi letti, joka on kaukana väripurkin esimerkkikuvan tuhkanvaaleasta kuontalosta.
2. Purkkatukka, johon tarttuu hiusharja, ja joka seuraavassa pesussa tipahtaa kokonaan pois (lukuunottamatta muutamaa hajakarvaa siellä täällä).

Nämä olivat potentiaalisia uhkakuvia, nimittäin muutaman vuoden ajan olen poukkoillut vaaleasta tummaan muutaman kuukauden välein, ja voitte vain kuvitella, miten hiukset nauttivat tällaisista kemikaalibileistä. Kukaan kampaaja tuskin olisi suostunut mun tukkaa enää vaalentamaan, joten tartuin rohkeasti itse toimeen.

Tässä on lähtötilanne, eli järkyttävä tyvikasvu ja muutenkin ällö tukka:

En jaksanut meikata, sori..

Tällä kertaa päädyin Ferian sävyyn (P01, metallic silver blonde), jonka toivoin peittävän mahdollisimman hyvin omaa läpitunkevaa punapigmenttiäni:

Wish me luck..!

Sitten alkoi operaatio Blondaus. Kyllä muuten jännitti mukavasti koko 45 minuuttia kun väri kehkeytyi päässä. Pelkäsin myös allergista reaktiota, koska vaalentaminen vähän pisteli päänahkaa. PS. Ammoniakin haju oli järkyttävä. Hyvä etten pyörtynyt.

Syksyn kuumin trendi: liimalettisykerö.

Onnekseni tällä(kin) kertaa kävi hyvä tuuri, enkä huuhtonut koko hiuspehkoani värin mukana viemäristä alas. Väri oli yllättävän onnistunut, vaikkei kyllä lainkaan muistuttanut Ferian pakkauksen kuvaa. Keltainen ei paista pahemmin läpi, mistä olen ylpeä. Laitoin tänään vielä hopeanaamion taittamaan kylmempään sävyyn. Ja tässä tulos, tattadaa:

Trendikästä liukuväriä havaittavissa.

Vielä jäi ikävästi pituudet hieman tummemmiksi (yllättäen, kun alla on ehkä kuusi kerrosta mustaa), mutta ajattelin että niihin voisi käydä heittämässä kampaajalla vaikkapa raidat päälle, niin se vähän tasoittaisi väriä. Muutenkin voisi raidoittaa, niin hiuksista tulisi vähän "eläväisemmän" näköiset.

Mutta että tämmöstä tänään. Huomenna aamulla herätys klo 03.30. Tsemppiä, minä! Lähden saattamaan systeriä lentokentälle. Hän muuttaa Berliiniin. Jänskää..! :) Voitte siis odotella pian myös Berliini-postausta, kunhan pääsen vierailulle!