Ripaus stressiä, kiitos!

Aiheen tämän kertaiselle kirjoitukselle sain tänään istuessani luentosalin ulkopuolella sohvalla, puoli tuntia luennon oletettua alkamisajankohtaa myöhemmin. Kyseinen kurssi on vähintäänkin mielenkiintoinen. Kurssin nimessä esiintyy käsite "globaali johtajuus", mutta en ole vielä aivan ymmärtänyt, miten luentojen sisällöt varsinaisesti liittyvät globaaliuteen tai varsinkaan johtajuuteen. Muutenkin luentoja on vain kahdesti kuukaudessa, pari tuntia kerrallaan. Kurssikuvauksen perusteella suoritukseen kuuluu kylläkin jonkinlainen tentti, mutta kenelläkään ei ole tietoa siitä - kurssin koordinaattorikin on hieman pihalla tästä. Noh, joka tapauksessa, ihan mielellään olisin mennyt luennolle istumaan ja kuuntelemaan, koska eipä tänään muutakaan ollut, mutta vieraileva luennoitsija Hong Kongista oli ilmeisesti astunut väärään koneeseen tai jotain, koska ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Ehkä sitten kahden viikon päästä uusi yritys..!

Normaalitilanteessa Suomessa olisin ollut vain tyytyväinen, mutta nyt olin tympiintynyt. Ja miksi? Yksinkertaisesti siksi että olen kyllästynyt lomailemaan, lorvailemaan ja nukkumaan puolille päivin, päivän ainoana varsinaisena suorituksena kenties kuntosalilla kyykkääminen.

Mitä siis keksin ratkaisuksi? Aloitin esseen työstämisen. Voi kyllä. Päätänkö Suomessa koskaan tehdä koulutyötä koska "ei ole parempaakaan tekemistä"? No en todellakaan. Koska sanomattakin on selvää että sitä parempaa tekemistä ilmaantuu viimeistään silloin kun on aikeissa aloittaa. Tänään sitten pohdin että mitä ihmettä tekisin ylimääräisillä tunneilla... Katsoisinko loppupäivän kenties leffaa? No ei nyt kyllä kiinnosta. Entä koko ilta Facebookissa naama kiinni ruudussa? Ei, jotain vaihtelua normaaliin kiitos.

Mutta ah, onneksi netti on sentään pullollaan tieteellisiä artikkeleita, jotka vain odottavat lukijaansa..! Voittavat kuitenkin niukasti kynsien pureskelun, joka tuli jaetulle kakkossijalle napanöyhdän kaivamisen kanssa.

Juuh......

Toisaalta pitäisi vain olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä että työmäärällä, jolla saisi ehkä hikisesti yhden opintopisteen Suomessa, saa täällä 7,5 kertaisen annoksen. Ehkä nää vaihtarikurssit on vaan sitten suunniteltu siten, että kaikista maista tulevilla on edes jonkunlaiset mahdollisuudet päästä läpi. Kuulin nimittäin eräänkin vaihtarin kommentin, että on täällä sentään enemmän töitä kuin Itävallassa! Eli kaikki on suhteellista, mutta tälleen suomalaisena stressaamiseen ja kymmenen sivun esseisiin tottuneena pelkkä luennolla istuminen ja kolmen paperiliuskan kirjoittaminen tuntuu pakollakin vähän lasten leikiltä.

Kuvassa esiintyvä puu ei liity juttuun. Otos maanantailta kun oli tekemistä.

Johan on ollut masentava kirjoitus... Olen pahoillani. Jotta tähänkin tekstiin saisi vielä tässä vaiheessa ängettyä vähän positiivista vivahdetta mukaan, niin on mainittava, että täällä yliopistossa moni asia on kyllä mun mielestä paremmin kuin Suomessa. Ja "tavallisilla" ruotsinkielisillä kursseilla meno on varmaankin erilaista. Esimerkiksi ryhmätöitä tehdään enemmän kuin Suomessa, ja lisäksi seminaarit ovat mukavaa vaihtelua. Tavallisillakin luennoilla on keskustelua proffan ja opiskelijoiden välillä, mitä Suomesta saa hakemalla hakea.

Hmmm, tuo äskeinen kuulosti kyllä ajatuksen tasolla paljon positiivisemmalta kuin kirjoitettuna...

Meen meditoimaan ja vaihtamaan tän kriittisen vaihteen pois päältä. Lupaan ensi kerralla jotain ihan muuta. Tässä kuitenkin lopuksi jotain mikä ainakin takuuvarmasti saa hymyn huulille! :)

 -Tiina

Kun vähemmän on enemmän

Yksi asia, jonka olen oppinut tässä asuttuani reilun kuukauden ulkomailla on se, miten vähällä tavaralla todellisuudessa tulee toimeen. Panikoin ennen lähtöä matkalaukun rajallisen tilan takia, koska pystyin pakkaamaan mukaan vain murto-osan kivoista vaatteista. Nyt joudun myöntämään sen: olen todellisuudessa käyttänyt näistä täällä olevista vaatteista ehkä kahta kolmasosaa. Vielä nolompaa myöntää: olen käyttänyt "käyn-joka-päivä-lenkillä" -lenkkareitani vain KERRAN. Kävelylenkillä. Ensimmäisellä viikolla. Nyt on sitten lenkkeilysäätkin jo ohitse - keuhkothan tuolla jäätyy jos lähtee juoksemaan...

Heiheihei! Pakko huomauttaa väkisin tähän väliin että kyllä, omistan salikortin, teen siis jotain hyödyllistäkin kanelipullien syömisen ohessa...

Eivätkä vaatteet ole ainoita asioita, joista huomaa pystyvänsä tinkimään. Toinen on nimittäin astiat. Kun kotona kaapit tursuavat Teema-sarjaa, mulla on täällä tasan yksi Ikea-lautanen, ja kaksi kahvikuppia, joista käytän vain toista (toinen on vierasvara), sekä muutama ruokailuväline. Tämän lisäksi omistan pari muovista eväslaatikkoa, joissa kuskaan kouluun sörsselini (ruuaksi sitä ei voi useinkaan kutsua edes hyvällä tahdolla). Jokapäiväisen puuroni syön niinikään muovikulhosta (kertakäyttö)lusikalla. "Kertakäyttö" sulkeissa siksi, että tiskaan sen aina välissä, joten se ajaa asiansa oikeana lusikkana.

Ehkä tärkein ostokseni tähän mennessä on ollut vedenkeitin. Sillä valmistuu kätevästi puuro (jonka syön sellaisenaan, juhlapäivinä kanelin kanssa), sekä tee, että myös toivottavasti tästä lähtien kahvi. Ostin tänään nimittäin pikakahvia, koska en näe järkeä kahvinkeittimen ostamisessa, sillä joutuisin heittämään sen(kin) lähtiessäni pois. Joten toivon todella, ettei tuo Nescafen jauhe maistu ihan kuralta. Vedenkeittimellä voi olla toki muitakin funktioita. Vielä en ole kokeillut, mutta hätäpäivän ja laiskuuden yllättäessä sen avulla valmistuu varmasti ainakin nuudelit. Ehkä pastakin, jos haluaa sen erittäin al dente. 

Pikakahvijauhe on pop. Koska päivittäisenä harrastuksena kuvan toiminta käy turhan kalliiksi.

Ainoat asiat, missä enemmän on enemmän, ovat nukkuminen, liikunta ja ruoka. Ilman näitä selviytyisin tuskin edes viikon ruokalistan suunnittelusta (eli syönkö huomenna pastaa ja ketsuppia vai nuudelia ja pakastevihanneksia). Juu tosiaan, enemmän on enemmän myös rahassa, mutta siksi painotan sivistyssanaa budjetointi. Ehkä päädyn pitämään teille arjen taloustieteen seminaarin tässä joku ilta.

Mutta nyt alan katsomaan Suomi-ikävän ehkäisemiseksi Katsomosta laatusarjoja. Näkyvät täälläkin, kunhan yhdistyy kännykän kautta nettiin. ;)

PS. Nyt on ollut vähän kiirettä viime aikoina, mutta aion taas ryhdistäytyä kuulumisten päivittelyssä :)

Sunnuntaikirppis ja Haga

Hejsan!

Oltiin eilen istumassa iltaa L'Assasinossa, Andra Långgatanilla, vajaan kymmenen hengen porukalla. Oli tosi ihana ilta! Yllättäen juomat oli Suomen hinnoissa, ja viini jopa halvempaa (24 cl maksoi 46 kruunua, eli 5,25 e). Olin muuten päivällä saanut tietooni jälleen uuden asian ruotsalaisesta kulttuurista, nimittäin ruokakaupoissa ei myydä kuin ykkös- ja kakkosoluen vahvuisia juomia. Kaiken lisäksi paikallinen Alko eli Systembolaget sulkee ovensa lauantaisin jo kolmelta. Näköjään jossain voi olla vieläkin tiukempi alkoholilainsäädäntö kuin Suomessa... :D Toisaalta, osa yökerhoista täällä on auki viiteen asti aamulla. Mutta kuka nyt niin myöhään edes jaksaa valvoa?? Itse ainakin olin jo ihan naatti kun pääsin puoli kahden aikaan yöllä nukkumaan....... (Olenko tulossa vanhaksi, vai onko se vaan tää Ruotsi...)

Ihanat tytöt. <3

Mabu ihana naikkoseni <3 Göteborg toi tiemme jälleen yhteen kahden vuoden jälkeen!

Tänään oli sitten kirpputoripäivä ("loppis" på svenska), ja suunnistimme vaihtariporukalla Kommersenloppmarknadiin, joka sijaitsi samoilla suunnilla eilisen baarin kanssa. Oltiin mestoilla vasta yhden jälkeen, joten parhaat oli taidettu jo viedä päältä - siltä ainakin näytti - mutta löysin silti itselleni pari kivaa paitaa yhteensä 50 kruunulla.

Kirppis oli nopeasti koluttu läpi, joten päätettiin läteä tankkaamaan itsemme Hagaan. Aivan super ihana alue!! Talot on vanhoja ja kauniita, ja joka puolella oli pieniä putiikkeja ja kahviloita. Onneksi on koko syksy aikaa käydä kuppiloissa ja kahviloissa - ruotsalaisittain sanoen fika. Näistä luulisi löytyvän hyvän kantiksen.

Voi mikä söpöläinen siinä!

Päädyttiin yhteen suht edulliselta vaikuttaneeseen paikkaan lounaalle (mainosti itseään 69 kruunun lounaalla). Pettymys oli kuitenkin melkoinen, sillä juoman kanssa hintaa tuli melkein 30 kruunua lisää... Onneksi ruoka sentään oli maistuvaa, mutta vähän paha maku tuosta jäi. :(

Toim. huom. Kuvan kahvila ei ollut osallisena tapahtuneessa.

Lounaan jälkeen alkoi kummasti kolottamaan kahvihammasta, joten lähdettiin vielä keskustaan Espresso Houseen kahville. Suomessa rahat on menny lähinnä baareihin, täällä ne menee ulkona syömiseen ja kahviloihin. Ensi viikolla sarjassamme Uusavuttomat XII opettelen tekemään eväitä.

Oho, kello on jo 8. Nopeasti meni tämäkin päivä. Oikeastaan kaikki päivät täällä on vaan hujahtanut ohi, mutta en valita. Viihdyn tässä kaupungissa, vähintäänkin oudoista sadekuuroista ja kovasta tuulesta huolimatta. En olisi uskonut tänne lähtiessäni, että jo muutamassa päivässä olisi näin kotoisa fiilis. Ajattelin, että totta kai se vie oman aikansa että pääsee vauhtiin... Mutta vauhdissa ollaan, ja äsken kun kirjoitin kalenteriin ylös kaikkia tapahtumia, tajusin että vauhti ei ole ainakaan ihan pian hiljenemässä.

Ainiin, unohdin sitten taas siirtää ne lupailemani kaupunkikierroskuvat koneelle, mutta.. ehkä huomenna? Huomenna on vielä viimeinen vapaa ennen koulun alkua... Suuntana Nordstan ja ostoslistalla uudet avokkaat, koska mulla ei oo täällä mukana kuin tennarit, ja niillä ei ilmeisesti pääse Avenyn baareihin. Perjantaina on jotkut International Partyt, joihin ollaan menossa, joten kai se on vähän panostettava.

PS. Pääsin pois Etapista. Ilon päivä. Eli taidanpa ilmoittautua vielä kotiyliopistoonkin läsnäolevaksi.

PPS. En ole vieläkään uskaltautunut yhteiskeittiöön. Noloa. Kalapuikot alkavat varmaan kohta heräillä kohmeestaan jos en mene sinne ja pian. Lupaan täten virallisesti tehdä siellä huomisen lounaan. Kerron sitten miten kävi. Wish me luck...

Xoxo,
- Tiina

Tervetuloa ihana arki ja koulupäivät!

Heippa taas!

Tänään oli sitten aikainen herätys kun ysiltä alkoi ohjelma meidän omalla koululla eli Pedagogenilla. Yö meni vähän huonosti, koska korvat oli edelleen lukossa lentomatkan jäljiltä (kiitos flunssan), ja toinen korvista päätti ruveta niin älyttömän kipeäksi että heräsin siihen keskellä yötä. Ei muuta kuin 1000 mg Panacodit naamariin, ja johan taas nukutti. Olisi nukuttanut tietty pidempäänkin, mutta jouduin kömpimään ylös sängystä vain parin torkutuksen jälkeen, jotta en olisi ollut nolo ja myöhästynyt jo ensimmäisestä tapaamisesta....... Pieni panostus tähän alkuun siis.

Nyt seuraa paljastus: Meillä on superkiva vaihtariporukka!! :) Oon ihan fiilareissa. Tätä päivää olinkin odottanut koko viikon, että pääsisi oikeasti tutustumaan niihin ihmisiin, keiden kanssa tulee viettämään tän syksyn. Käytiin pienellä suomalaisista, espanjalaisista ja saksalaisesta koostuvalla porukalla yhdessä lounastamassa kauppahallin lähellä edullisimmassa paikassa, jonka sieltä nälissämme bongasimme. Lounas maksoi 85 kruunua, mihin sisältyi pääruuan lisäksi alkusalaatti, leipä ja juoma. Eihän tuo nyt mikään järkyttävän edullinen ole (n. 9 e..), mutta yllättävän hyvä hinta-laatusuhde kuitenkin. :) Pitää kylläkin selvittää joitain hieman edullisempia (ehkä pikkukujilta löytyviä?) lounasvaihtoehtoja, jotta kenenkään ei tarvitse tulla herättelemään parin kuukauden päästä sillan alta.

Meidän kirjasto. Ihastuin noihin seiniin!!

Odotan ihan hirveesti ens viikon tiistaita kun ensimmäinen kurssi The School System in a Comparative Perspective alkaa! Silloin pääsee varmasti tutustumaan taas lisää uusiin ihmisiin :) Koululla on tosi rento tunnelma, heti tuntui kodikkaalta, eikä edes tajunnut jännittää yhtään, vaikka yleensä tällaiset uudet tilanteet on vähän jänskiä... Tosi hyvä fiilis jäi kyllä.

Käytiin eilen illalla tosiaan omalla CityTourilla kävellen. Ei kyllä ehditty kiertämään kuin ihan pieni osa keskustan ympäristöä, mutta onneksi on koko syksy aikaa! Otin aika paljon kuvia, joten en jaksa laittaa niitä nyt tänne (netti hidastelee sen verran), mutta huomenna voisin. ;)

Alan tykätä tästä kaupungista aika tosi paljon.

Take care! <3

Xoxo,

-Tiina

Hejsan täällä ollaan!

Whooaaaa. Vihdoin hetki aikaa ihan vain relata ja päivittää ensimmäisiä Göteborgin-kuulumisia teille.

Saavuttiin siis tänne tiistaina aamupäivällä Heidin ja Lindan kanssa. Lennettiin Tukholman kautta, koska se tuli paljon halvemmaksi. Vaihto-oppilailla olisi ollut mahdollisuus pick-up serviceen Landvetterin lentokentällä, mutta oli onni onnettomuudessa että oltiin onnistuttu sössimään se, koska palvelu ei ilmeisesti pelittänyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Päädyttiin ottamaan lentokenttäbussi paikalliselle steissille, ja pakollisen Burger King -ekskursion jälkeen jatkettiin Heidin kanssa taksilla tänne Olofshöjdiin missä asustellaan. Tää on ilmeisesti Göteborgin isoin opiskelija-asuntoalue - about 1500 asuntoa... Hui.

Burger King @ Nordstan

Paikallinen Steissi.

Olofshöjd ja rappuset, jotka saavat pelkäämään tulevaa talvea

Asun tuossa vasemmalla olevassa talossa (Motgången) ! :)

Noh, kävin sitten hakemassa avainnipun respasta ja suunnistin kämpille. Sain heti kantoapua singaporelaiselta mieheltä, joka huomasi tuskani yrittäessäni rämpiä portaita alas ylipainoisten matkalaukkujeni kanssa. Avatessani uuden kotini oven en tiennyt mitä odottaa... JÄRKYTYS.

Ensimmäinen ajatukseni oli "Tässäkö aion oikeasti asua vuoden loppuun asti?". Koko huone oli kolkko kuin mikäkin sieluton toimisto. Mitään tekstiilejä ei ollut, ei edes tyynyä tai peittoa. Ei roskista, ei henkareita, ei sitten niin MITÄÄN. Eikä tässä vielä kaikki. Kylpyhuone oli aika jäätävä. Huomasi, että täällä oli aiemmin asunut mies, koska huonetta tai kylppäriä ei oltu siivottu. Päätin etten koskisi kylpyammeeseen ennen kuin olisin jynssännyt sen tuhdeilla pesuaineilla.

Suunnattiin sitten tyttöjen kanssa IKEAan shoppailemaan halvalla kodikkaampaa tunnelmaa. Ruoka on täällä kallista, mutta onneksi IKEA ja lihapullat eivät petä. Jos se ei olisi niin hankalan matkan päässä, tulisi siellä syötyä varmaan joka päivä.

... Täällä oppii varmasti arvostamaan UniCafen opiskelijahintaisia safkoja .... :)

Kun kotiuduttiin IKEAsta (ja Clas Ohlsonilta, ja paikallisesta supermarketista), oli jo tosi myöhä, ja kylppärin jynssäyksen jälkeen nukutti ihan kivasti. Ehdin kuitenkin hieman kohentamaan huoneen viihtyisyyttä. Nyt täällä pystyy jo hengittämään ja rauhoittumaan, ja kohta varmasti tuntuukin jo ihan kodikkaalta.

Mun kämppä. Vielä kun sais verhot ja maton niin oisin tosi happy.

Eilinen meni hirveän nopeesti. Yöunet venähti melkein puolille päivin, ja mentiin Mäkkärin (köhköh..) kautta ensimmäiseen infotilaisuuteen konserttitalolle Götaplatsenille. Siellä ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta saatiin sentään kansiot, joista löytyi tärkeää tietoa liittyen opintoihin ja vapaa-aikaan, ja kuultiin vähän käytännön asioista. Sitten taas väsytti (ylläri), joten painelin tänne himaan nukkumaan. Oli muutenkin kipeä olo, niin ajattelin että parempi levätä. Pihalla ois ollu jotkut isot BBQ-bileet, mutta ne jäi nyt välistä. Kai näitä tulee vielä lisääkin. :)

Tänään oli sitten lisää infoa, jälleen konserttitalolla. Infotilaisuuden jälkeen oli student fair, josta sai hakea nettijärjestelmien käyttäjätunnukset. Siellä oli myös tarjolla hyvännäköisiä wrappeja, mutta eiköhän ne loppunut just kun päästiin paikalle. Hyvä tuuri joo. Koska jono oli ihan älyttömän pitkä, päätettiin käydä syömässä ja tulla sen jälkeen hakemaan ne tunnukset. Päädyttiin jälleen Burger Kingiin. Köh. (Älkää ihmetelkö kun tulen takaisin 20 kiloa rehevämpänä...) Toivottavasti ensi viikolla normalisoituu myös tää ruokailupuoli, koska tällainen dieetti ei välttämättä kovin pitkälle kanna.

Vaihtareille oli myös City & Campus Tour, mutta se oli sen verran kökösti järjestetty että luikahdettiin pian omille teille selvittämään käytännön asioita opiskelijaneuvontaan. 

Mennään parin tunnin päästä omalle tutustumiskierrokselle kaupungille Heidin ja Lindan kanssa. Voisin ottaa jopa ihan oikean kameran mukaan niin tulisi jotain muutakin kuvamateriaalia lisättyä tänne kuin iPhone-laatua. :)

Odotan NIIIN paljon että ensi viikolla alkaa koulu, ja pääsee oikeasti kiinni arkielämään - ja tietysti tutustumaan muihin opiskelijoihin. Nää pari päivää on ollu hirveää säätöä ja sinkoilemista paikasta toiseen painavien ostoskassien kanssa. Vielä on aika paljon totuttelemista esimerkiksi ajatukseen yhteiskeittiöstä... En ole kokannut siellä vielä kertaakaan, mutta ehkä viikonloppuna jo uskallan. Mulla on täällä mun kämpässä vedenkeitin ja kaikenlaista huoneenlämmössä säilyvää evästä, joten olen pärjännyt toistaiseksi näillä ja pikaruualla.

PS. Ollaan suomalaismagneetteja. Parin päivän aikana on useampi suomalainen tullut tekemään tuttavuutta - tapahtumissa ja kadulla. Kai se on nää meidän hiljaiset puheäänet.........

PPS. Tää kaupunki on täynnä saksalaisia. :D Kohta pääsen näin ollen ehkä hyödyntämään laajaa ja hyödyllistä sanavarastoani myös saksan kielellä.... ;)

Terkkuja kaikille ihanille sinne Suomeen. <3 Vielä ei oo koti-ikävä. En edes ymmärrä asuvani täällä oikeasti. Todellisuus varmaan iskee ensi viikolla kun koulu alkaa. Sitten ikävöin ja kovasti.

Xoxo,

-Tiina

Yksi viikko ja -> Göteborg!

Helloou!

Täällä ollaan taas. Bloggailemassa siis. Ajattelin ensin aloittaa ihan uuden blogin vaihtoajaksi, mutta päädyin jatkamaan tässä, koska en keksinyt mitään järkevää uutta blogin nimeä, joka olisi naseva mutta ei hirveän nolo.

Ensi viikon tiistaina lennän siis Göteborgiin aloittamaan Nordplus-vaihtojaksoa. En oo ihan vielä tajunnut tätä faktaa, mutta eiköhän se kirkastu sitten viimeistään paikallisella lentokentällä (mikä lie onkaan, oon taas perillä käytännön asioista). On vähän semmoinen olo kuin olisi lähdössä pitkälle lomalle. Yöelämätarjontaan on tullut tutustuttua huolella jo kuukausia sitten, ja virallisuudetkin tuli pääosin hoidettua (viime viikolla).

Vaikein ennen lähtöä hoidettava asiahan on tietysti pakkaaminen. Koska matkalaukussa kuljetetaan normaalisti max. yhden viikon vaatteet, lähes puolen vuoden vaatekerran pakkaaaminen tulee olemaan suunnilleen mission impossible. Olen tullut siihen lopputulokseen, että otan mukaan lähinnä mustaa ja vaaleaa, ja vaatteita jotka voi yhdistää monella eri tavalla. Niin varmaan. Todellisuudessa tulen änkemään mukaan muutaman värikkään ekstrakilon, koska "tääkin on mun suosikkipaita vaikka tää ei sovikaan minkään kanssa yhteen byyyh".

Tämän viikon pyhitän pakkaamisen lisäksi myös ystäville, koska... <3. Eipä sitä tarvitse selitellä, ikävä tulee kuitenkin jo ekana iltana.

Tulen kirjoittamaan tänne syksyn ja talven mittaan kaikenlaista ja päivittämään kuulumisia sen mukaan mitä ehtii. Ja roudaan järkkärin mukanani joten kuviakin tulee varmasti!

So, stay tuned..!

London calling!!

Jeij! Huomenna on aika suorittaa viimeisetkin kesälomapäivät, ja sen kunniaksi suuntaan aikaisin aamulla British Airwaysillä kohti Heathrow'ta ja Lontoota. I'm so excited (and I just can't hide it?)!!

Viime päivät ovat menneet niin sankassa sumussa koulujuttuja tehdessä ja töissä, että en ole ehtinyt suunnitella yhtään mitään koko reissulle. Onneksi Tuuli on hoitanut sen puolen. Ehkä on ihan kivakin, ettei ole mitään valmiina, vaan voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä vain mieli tekee. Saattaa olla että kaikki neljä päivää kuluvat kahvilla istuen ja ohikulkijoita tuijotellen, tai sitten voi olla että innostun kiertämään kymmenen museota ja taidegalleriaa. Se jääköön nähtäväksi!

Innolla kuitenkin odotan tätä matkaa. Ihanaa saada (ainakin toivottavasti) ajatukset hetkeksi pois tästä hektisyydestä, joka tällä hetkellä määrittää mun arkea. Jotta koko homma ei menisi aivan lorvailuksi, olen kuitenkin varustautunut yhdellä tenttikirjalla. Pitäähän sitä jotain lukemista olla lentomatkalle!

Olin viimeksi vajaa vuosi sitten Lontoossa, ja viimeisenä päivänä olin aivan murheen murtama kun tajusin, että täytyy palata takaisin Suomeen. Tuntui että olisin voinut jäädä vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa sinne oleilemaan. Lue: asumaan... Nyt menen sitten hieman korjailemaan tilannetta. Järkkäri on mukana, joten lupaan tänne kerrankin laadukasta kuvamateriaalia. ;) Toki myös iPhone-otoksia saattaa eksyä joukkoon, nimittäin iltamenoihin tuskin uskaltaa lähteä järjestelmäkameran kera...

Hehheh, löysin äsken täältä tietokoneen arkistoista kuvamateriaalia ensimmäiseltä Lontoon-matkaltani vuodelta 2004... Kun olin 12-vuotias. Juuri ala-asteen päättänyt iso tyttö. Jaan tämän nostalgisen tunnelman kanssanne.

Pikku-Tiina. Varmaan jo tuolloin saman pituinen kuin nyt...

Joo, näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tältä erää. Pakkailut on pakkailtu, joten nyt alkaa henkinen valmistautuminen herätykseen klo 05.30. Ysiltä ollaankin sitten jo tukevasti Britannian maaperällä.

PS. Ja te, keillä on fuksiaiset huomenna... Ottakaahan iisisti design-asuissanne ;))