Hymy kiertoon! :) (+hikoilua)

Sain tänään ihanan piristyksen: leveän, sydämellisen hymyn tuntemattomalta, vanhemmalta naishenkilöltä. Tuntui kuin joku olisi äkkiä säätänyt valoja kirkkaammalle. Miten niin pieni ele voi ilahduttaa niin paljon! Hauskaa on se, että hymyyn vastaa väkisinkin hymyllä. Oletteko kiinnittäneet huomiota? Ehkä jonkinlainen evoluutiojuttu? :D Kävipä sitten niin, että tämä hyvä mieli jäi leijailemaan luokseni ja huomasin lenkillä äidin lapsensa kanssa. Sitten yhtäkkiä huomasin hymyileväni heille ja he hymyilivät takaisin. Piristi ainakin yhtä paljon kuin hymyn vastaanottaminen! Näinpä haastan teistä jokaisen lähettämään hymyn tänä viikonloppuna jollekin tuntemattomalle missä tahansa: bussikuskille, kaupan kassalle, ohikulkijalle... Se jos mikä on win-win tilanne!

Mulla on ollut aikamoinen tehoviikko (= tenttiin lukemista, treeniä, safkaa, koira ulos, maksa laskut...). Kevätfiilistely on alkanut täysillä, ja lenkkarit on kaivettu kaapista pölyttymästä. Ja oikeastaan uudet lenkkarit ostettu niiden tilalle. Ihastuin näihin popoihin niin paljon, että ne ajavat asiansa niin juoksu-, kävely- kuin shoppailulenkeilläkin. Ja sporttinen look on taattu! ;) Lisäksi bussiin on paljon kivempi juosta (Mistäköhän muuten johtuu, että riippumatta käytettävissä olevasta ajasta, aina tulee kiire lähtöhetkellä? Tästä hyvä tutkimusaihe jollekin).

Kaksi puolen tunnin intervallilenkkiä on tullut tehtyä tällä viikolla. En ole synnynnäinen juoksija, mutta ainakin on varaa kehittyä. :) Keuhkot on joutunu koville, mutta tahdonvoimalla on puskettu äärirajoille. Näitä intervalleja olisi tarkoitus nyt lisäillä treeniohjelmaan vähitellen, näin alkuun muutaman kerran viikossa, ja kun kroppa ja psyyke tottuu uuteen liikuntamuotoon, lenkit siirtyy kaikille arkiaamuille. Miksei viikonlopullekin, jos intoa riittää! Tähän en kuitenkaan lupaudu, koska jotain rajaa. Doris oli mukana toisella näistä lenkeistä, ja aion jatkossakin ottaa sen välillä mukaan. Se ei vaan taida olla ihan yhtä innoissaan. :D

Salilla tapahtuu mukavasti edistystä, varsinkin jalkatreeneissä, ja se jos mikä on motivoivaa. Nyt menee jalkaprässissä sarjat 120 kilolla, mikä on tähänastinen ennätys. On toi salitouhu niin koukuttavaa! Ja ihanan kamalaa. Eilen vietin tentin jälkeen 1,5 tuntia koko kroppaa rääkäten. Olo oli myös sen mukainen hoiperrellessani pukuhuoneeseen... Olo on ollut sen mukainen myös tänään. Mutta koko viikon stressi jäi salille, ja tänään on ollut mukavaa viettää välipäivää voimia keräten ja sosiaalisia suhteita ylläpitäen. ;)



Kävin myös tällä viikolla tutustumassa Kampin Fressiin, jossa Minna käy treenaamassa, ja olipa parasta treeniseuraa! <3 Tykkäsin muutenkin kovasti paikasta (ja infrapunasaunasta, ah!), joten saa nähdä milloin tän tytön bongaa sieltä. ;)

Huomenna on vuorossa vähän rennompaa hikoilua ja bootysheikkausta. :D Elikkä Sh'Bam-tunti. Helppo tapa tehdä vähän tilaa viikonloppuherkuille! :)

Ainiin, heittelin eilen palloa Doriksen kanssa ja yritin saada siitä sellaisen hienon juoksukuvan, jossa on kaikki neljä jalkaa ilmassa. Lopputulos:

Hyvää alkavaa viikonloppua ja paljon hymyä! :)
xo - Tiina

Pumppia ja Frendejä

Kävin eilen pitkästä aikaa BodyPumpissa. Ruotsissa siellä tuli käytyä paljonkin, ja ajattelin ettei muutaman kuukauden paussi tunnu paljoa missään, ja että samat painot vain tankoihin! Hmm. Ei. Tai no, kyllä mä sinnittelin jotenkuten koko tunnin, koska en halunnut millään vähentää kiekkoja (omanarvontuntoni ei sallinut), mutta se oli täyttä tuskaa. Enkä vieläkään ymmärrä ojentajapunnerruksia. Miten ne voi tuntua niin kamalalta?! Täytyy selvästi alkaa taas käymään pumpissakin säännöllisesti. Huomaa, että isoilla painoilla tehtävä salitreeni on kyllä ihan eri asia kuin pumpin tyyppinen kestävyystreeni. Myönnän kuitenkin, että kaikkensa antaneena olo oli jälkeenpäin aika mieletön. Nyt on varattu sitten ensi viikollekin sama tunti...

Lounaaksi tein eilen aurinkokuivattu tomaatti-mozzarellakanaa ja salaattia. En syö hirveesti yleensä kanaa, mutta oon yrittänyt lisätä sitä nyt mun ruokavalioon, ja korvata sillä osan punaisesta lihasta.

Pumpin jälkeen treffasin Tiian, käytiin ostamassa vähän herkkuja ja oikeaakin ruokaa ja tultiin tänne Espooseen. Kokkailtiin illalliseksi lohta, kasvis-fetapaistosta ja höyrytettyjä kasviksia. Jälkiruoaksi olikin sitten Punnitse & säästä -herkkuja, eli kuivattuja hedelmiä ja erilaisia pähkinöitä. Sekä viinirypäleitä ja tummaa suklaata. Pitihän sitä viikonlopun kunniaksi olla vähän gourmeeta. ;)

Telkun ääressä on mukavampaa kun on hyvät eväät. ;)

Vietettiinkin sitten aika hurja perjantai-ilta Frendit-maratonin merkeissä. Neljä tuntia tuli lopulta jaksoja katsottua (viimeiset vähän silmät ristissä, mutta eihän sitä mitenkään voinut lopettaa jännään paikkaan). Päästiin nukkumaan lopulta puoli neljältä... Perinteinen perjantai siis!

Tänään juotiin naistenpäivän kunniaksi aamulla kahvit ja syötiin... puuroa. Tajuttiin tosiaan vasta tänään, että olisihan eilen voinut ostaa jotain vähän erikoisempaakin näin juhlapäivän aamuksi, mutta kun ei tullut mieleen, niin puuro meni ihan täydestä juhla-aamiaisesta. ;)

Kevät on nyt vihdoin tullut! Olen ainakin toiveikas, nimittäin bongattiin Tiian kanssa tänään ensimmäiset pajunkissat! Jos huomenna on yhtä hyvä sää, niin kaivan lenkkarit esiin ja lähden ensimmäiselle juoksulenkille ulos. Ennusteiden mukaan ainakin näyttää lupaavalta. En oo koskaan ollut mikään lenkkeilyn suurin ystävä, mutta aion tänä vuonna oppia tykkäämään siitä. Ajattelin panostaa varsinkin intervallitreeneihin, koska en jaksa hölkötellä kauhean pitkää aikaa (maisemat vaihtuu liian hitaasti!!), joten mieluummin sitten lyhyen aikaa ja tehokkaasti. Lisäksi intervallit ovat hyvä tapa kohottaa nopeasti juoksukuntoa ja polttaa rasvaa, joten tuleva kesä (ja biitsipäivät) mielessä se sopii mulle oikein hyvin.

Tänään viettelen lepopäivää. Kävin reippaalla tunnin kävelyllä hauvelin kanssa nauttimassa ilmasta, ja vielä on edessä venyttelyt. Varsinkin pohkeet on ihan jumissa toissapäiväisen jäljiltä... Ja kävely on mielenkiintoisen näköistä. Varasin hieronnankin, mutta se on vasta parin viikon päästä, joten siihen saakka täytyy sinnitellä venytysten voimalla.

Mutta nyt kuitenkin pieni sortuminen herkutteluun... ;) Koska NAISTENPÄIVÄ. Ja näin sinkkuna ajattelin ilahduttaa itseäni, kun ei sitä kukaan muukaan nyt ole tekemässä. (Eihän tää kuulostanut yhtään pateettiselta?) Kofeiiniton kahvi on muuten aika hyvä keksintö. Ainakin meille, joiden vatsa / vuorokausirytmi ei aina kestä kofeiinillista versiota.

Cupcake!! <3

Ihanaa naistenpäivää kaikille naisille! Ja rentoa viikonloppua! ;)

-Tiina

Rehellisesti epätäydellinen

Podin eilen jonkinlaista "uuden elämän morkkista" ja pohdin, onko musta ylipäätään kirjoittamaan hyvinvoinnista. Tai olenko sellainen bloggaajapersoona, joka sopii tällaisen kategorian alle. Ketä huijaan? Ja nyt en tarkoita sitä, että etsisin Googlen kuvahaulla kuvia terveysruoista ja postaisin niitä tänne omina aterioina, vaan sitä, että mun elämä on aika kaukana kiiltokuvaelämästä, jota monissa blogeissa kuvataan. Mietin, annanko väärän - tai no - väritetyn kuvan todellisuudesta, jos jutuistani tulee mieleen että "onpa täydellinen elämä", kun todellisuus on lähinnä että "on muuten aika vajavainen elämä, ja oon aika vajavainen ihminenkin, mutta näillä mennään ja hyvin kulkee".

Tapasin eilen Mariaa, joka oli vierailulla täällä Espoossa ja jostain syystä tuli puhe kulissien kaatumisesta. Haluan nyt tässä kaataa heti alkuun omani väärinkäsitysten välttämiseksi.

Postasin esimerkiksi eilen kuvan mandariini-hunajameloni-banaani-smoothiesta. Se oli todella hyvää, mutta se, miten se lopulta päätyi lasiin asti ja kuvattavaksi on asia erikseen. Todellisuudessa kuvassa on puolet koko satsista. Toinen puolikas oli seinillä, pöydällä ja lattialla. Koska en laittanut tehosekoittimeen kantta. KYLLÄ. En ollut vähään aikaan tehnyt smoothieta... Vahingosta viisastuneena tein tänään toisen satsin paljon paremmalla menestyksellä. Sekin oli siinä ja siinä ettei käynyt hullusti, nimittäin tehosekoitin oli lopulta ihan ääriään myöten täynnä kun vähän innostuin lisäämään "vielä yhden"...

Ainekset: banaania, mandariinia, hunajamelonia ja maitorahkaa.

Tänään resepti oli sama kuin eilen, mutta lisänä Ehrmannin pehmeää maitorahkaa purkillinen. Tajuttoman hyvää! Smoothien ystäville siis vinkkinä.

Postasin eilen myös kuvan uudesta voimapyörästäni. Onneksi pohjalta on hyvä ponnistaa, nimittäin suoritus sen kanssa tänään jäi naurettavaksi: En päässyt lopulta enää takaisin ylös vaan lysähdin lattialle...

Tästä lähtien esitän tämän elämäntaparemonttini mahdollisimman aidossa valossa, edistyksineen ja takapakkeineen. Koska totuushan on se, että pieniltä vastoinkäymisiltä ei kukaan pysty välttymään. En silti lupaa kirjoittaa ihan jokaisesta mokastani, koska muuten blogin pääsisältö saattaisi muuttua merkittävästi.

Haluan vielä tähän loppuun mainita tieteellisen faktan, että Facebookista on tehty tutkimuksia (sori ei nyt ole lähdettä mutta uskokaa), joista käy ilmi että paljon sitä käyttävät ihmiset ovat masentuneempia, ja syynä on se, että helposti tulee verrattua omaa elämää kaikkien puolituttujen elämään, ja yhtäkkiä tuntuu siltä että oma elämä on ihan tylsää. En halua, että ihmiset masentuvat lukiessaan mun kirjoituksia, joten aion säilyttää rosoisuuden ja pintanaarmut jatkossakin. Omana tavoitteenani on saavuttaa hyvä mieli ja hyvä olo, ja se on se fiilis, minkä haluan välittää myös lukijoille.

PS. Tänään oli paljon vetävämpi olo kuin eilen ja tein myös treeniä: hauikset, ojentajat ja olkapäät. Kipeää teki, mutta ai että kun tuntui hyvältä. Lisäksi kävin lenkillä, ja huomasin hymyileväni itsekseni. Taidan olla oikealla polulla.

PPS. Oikea herkkuaamiainen: turkkilaista jogurttia, banaania ja hasselpähkinärouhetta. Ja kotitekoinen lattekahvi kevytmaitoon. Rouhe on muuten hyvä ja terveellinen vaihtoehto myslille, ja maistuukin paremmalta!

Halaus!
-Tiina

Parempia valintoja

Arki on lähtenyt käyntiin vauhdilla täällä Suomessa, ja päätin että palaan myös blogin pariin pienen "loman" jälkeen. Oon ehtinyt pohtia omaa elämäntilannettani, ja tullut siihen johtopäätökseen että baareissa juokseminen saa jäädä vähemmälle ja alan tosissani panostaa reilu vuosi sitten alkaneeseen saliprojektiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä bodausprojekti, vaan ylipäätään elämäntaparemontti, joka käsittää liikunnan ja ruokavalion lisäksi myös henkisen jaksamisen. Huomasin, että en oo enää vähään aikaan nauttinut tavallisesta arjesta. Viikonloppuina on ollut kyllä kaikenlaista menoa, ja olen näitä tapahtumia odottanutkin, mutta olo ei ole niiden jälkeen ollut sellainen kuin olisin toivonut. Eli virkistynyt ja energisoitunut. Siksi päätin että täytyy tehdä jotain muutoksia, koska en halua elää vain kahtena päivänä viikossa.

Tärkeitä ovat valinnat. Sellaiset, joita tehdään jatkuvasti ja joka päivä. Mitä syön, mitä juon, miten ja kuinka paljon liikun, paljonko panostan opintoihin ja muihin velvollisuuksiin, sekä kenen kanssa vietän aikaa ja kuinka paljon. Pienistä puroista muodostuu iso virta, niinhän se menee, joten päätin alkaa kiinnittämään näihin päivittäisiin pieniin ja isompiinkin valintoihin huomiota. Esimerkiksi alkoholin käytön olen minimoinut toistaiseksi, sillä en ole ihan heti keksinyt, mitä iloa ja hyötyä siitä mulle on. Tottakai lasillinen punaviiniä silloin tällöin on ihana tapa vähän rentoutua, mutta positiiviset vaikutukset heikkenevät reilusti kun lasillisten lukumäärät kasvavat.

Salilla oon käynyt nyt reilun vuoden ajan säännöllisesti (n. 4 kertaa / vko), ja siihen on muodostunut jonkinlainen positiivinen addiktio. Sitä siis jatkan, mutta lisään mukaan enemmän aerobista treeniä kesää kohti mennessä. Tammi- ja helmikuun ajan annoin itselleni luvan syödä mitä mieli teki - ja paljon. En toisaalta siltikään syönyt "oikeita herkkuja" paljonkaan. Nyt olen sitten karsinut turhaa pois, eli lähinnä hiilarit ja sokerit. En tietenkään täysin, mutta perustan ruokavalion lihalle ja kasviksille.

Esimerkiksi tänään söin aivan ihanaa salaattia. Kanaa, avokadoa, paprikaa, tomaattia, kurkkua ja salaattia. Ai tuliko nälkä? ;)

Täydellinen salaatti.

Tein myös smoothien välipalaksi. Banaania, mandariinia ja hunajamelonia. Oli ihan törkeen hyvää!!

Kävin tänään aamulla hammaslääkärissä ja sieltä tullessani poikkesin Prismaan tappamaan aikaa bussia odotellessa, ja sieltä tarttui mukaan voimapyörä! Jos ei siis meinaa saada tarpeeksi polttelua vatsalihaksiin, niin apu on lähellä.

Lopuksi vielä pakko laittaa kuva Doriksesta, joka innostui poseeraamaan mulle. On se kätevää omistaa tällainen oma personal trainer, joka pakottaa päivittäin lenkeille. ;)

Elikkä tänä keväänä on luvassa erityisesti elämäntaparemonttia: liikuntaa, hyvää ruokaa ja parempaa mieltä. ;) 

Tervetuloa seuraamaan, ja ihanaa viikkoa kaikille!

-Tiina

Vikan illan tunnelmat (videopostaus)

Heloo!

Huomenna onkin jo lähtö täältä Göteborgista niin halusin vielä tallettaa viimeiset Ruotsi-kuulumiset tännekin, tällä kertaa videon muodossa. :)

Pahoittelen lievää jäätyilyä, 5 tunnin yöunet ja rankka päivä takana niin uskallan laittaa sen väsymyksen piikkiin... ;)

Pian nähdään!

xoxo // Tiina

Kaksi viikkoa ja Suomi kutsuu!

Niin se aika on vaan vierähtänyt täällä Götiksessä. Huhhuh! Edellisen kerran päivitin näköjään puolitoista kuukautta sitten, lokakuussa... Noloa.

Onneksi tämä kertoo vain siitä että tekemistä on riittänyt. Ja voi kyllä: nyt se koulustressi on sitten iskenyt. Ja lujaa! Kenenköhän idea tämäkin oli että ensimmäiset kuukaudet saa lorvailla ihan mielin määrin, ja kaksi viikkoa ennen paluuta pläsähtää yhtäkkiä kaikki deadlinet eteen kerralla. MURRRR.

Mitä tässä on sitten ehtinyt tapahtua? No, ei kerrassaan mitään kovin ihmeellistä, joten pieni katsaus menneeseen ja nykytilanteeseen riittänee listan muodossa.

- Asuntojen lämmitys on käynnistynyt. Ei olisi tarvinnut. Tämä tarkoittaa sitä, että yöllä on tuskaisen kuuma, vaikka kuinka pitää ikkunaa auki ennen nukkumaanmenoa. Saako tuota patteria säädettyä jostain pienemmälle?!

- Mittariin tuli vuosi lisää, eli nykyinen virallinen ikäni on ilmeisesti 22. Ja tunnen itseni nuorekkaammaksi kuin koskaan. Synttäreitäni juhlin tyylikkäästi gender-esseetä kirjoittamalla.

- Glögiä on kulunut noin 2,5 litraa tiivistemuodossa. Veden kanssa yhteenlaskettuna, valmiina glögijuomana tämä tarkoittaa yli 8 litraa. Mikäli laskin oikein. Suhteen pitäisi olla 1:3, mutta yleensä käytän 1:4 säästömielessä. Laskekaa siitä jos jäi mietityttämään.

- EI SAA JOULUTORTTUA. Suru on suuri. Ja täällä oli se natsitorttu-uutiseen johtanut reseptikin lehdessä? Ehkä ne taikinat ja luumuhillot poistettiin kaupasta sen johdosta....

- Ei ole luntakaan. Lisebergin joulumarkkinoilla oli sentään tekolunta. Vähän edes piristi mieltä.

@ Liseberg

- Tajusin että pyttipannu on ruotsiksi "pytt i panna", eli paloja pannussa. Mikä oivallus! Oon aina ajatellut että "pytti" on joku vanha suomalainen sana. Aina oppii uutta.

- En osaa edelleenkään puhua ruotsia. Turha edes kysyä kun tulen takaisin. Otin kyllä ruotsin kurssin ensi keväälle. Ehtiihän sitä treenailla Suomessakin. Toisaalta, vaikka sanallinen antini on lähes olematon, ymmärrän tätä nykyä yllättävän hyvin kirjoitettua ja puhuttua ruotsia ja saatan jopa tajuta jutun pointin. Jättekiva!

- On yllättävän vaikeaa pärjätä ilman pankkikorttia. Puhelin ja pankkikortti lähti varkaan mukaan muutama viikko sitten (suosikkiklubillani, nyyh), ja siitä lähtien olen kitkutellut pelkällä käteisellä ja nostalgiapuhelimella. Tietääpä ainakin paljonko rahaa saa kulumaan. Mikä on paljon, koska täällä kaikki on niin kallista. Yhdellä klubilla ei käynyt sitten käteinen ollenkaan, edes narikassa... Muuten on kyllä selviytynyt, jos on vain muistanut ottaa rahaa mukaan kotoa lähtiessään (ei aina niin helppoa näillä aivoilla).

- Viime sunnuntaista 1.12. lähtien mulla on soinut joululaulut repeatillä Spotifyssä. Niin ihanaa!! Kerran vuodessa kun niitä saa vajaan kuukauden verran kuunnella, niin sitten myös kuunnellaan kunnolla ja kyllästymiseen asti! Tekisi mieli laulaa mukana, mutta enpä kehtaakaan kun täällä on seinät paperia (se on saatu huomata....). Onneksi tulevana sunnuntaina järjestetään Kauneimmat Joululaulut jopa täällä kotikylässä, joten sinne on pakko suunnata joulutunnelmaan päästäkseen. Sitten kyllä raikaa Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna kovaa ja korkealta. Ja kauniisti toki.

- Olen seurannut täällä ahkerasti maailman menoa (sivistystä ylläpitääkseni) Ilta-Sanomien kautta (ja Vivas ja Stara...), ja luin maailman parhaan uutisen, että suklaan runsas syöminen vähentää vatsarasvaa!! Joten jos on mennyt huomaamatta ja salakavalasti suklaalevy illassa, niin olen vain onnitellut itseäni morkkiksen sijaan. Ei nyt jaksa kiinnostaa, oliko tutkimuksen rahoittaja iso suklaafirma vai mikälie...

Yleisesti fiilis on tällä hetkellä jotain odottavan ja haikean väliltä. Toisaalta on ihanaa palata Suomeen, koska suomalainen joulu on paras joulu, ja siellä odottaa perhe ja ystävät, ja ihana pieni Dorikseni<3 joka toivottavasti vielä muistaa mut. Toisaalta taas on haikeaa lähteä täältä. Mulla ei oo koskaan ollut näin ihanaa syksyä kuin täällä. Aika lentää niin hirveetä vauhtia, ja kaikenlaista on saanut tehdä ja kokea. Mutta parasta on ollut ihan tavallinen arki. Tai no, tavallinen ja tavallinen. Onhan tää ollut paljon rennompaa kuin Suomessa koskaan sitten ala-asteen jälkeen. Parasta on ollut se, että ei ole ollut stressiä. Nyt kylläkin hieman koulujuttujen vuoksi, mutta se on pientä verrattuna rahahuoliin, jotka on vaivanneet Suomessa.

Lisäksi on ollut virkistävää olla täysin uusissa kuvioissa ja piireissä. Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista, mikä on ihanaa ja todellakin odotan sitä, mutta täällä elämä on ollut erilaista. Ja tavallaan tosi vapauttavaa elää paikassa, jossa esimerkiksi baariin mennessä ei törmää puolituttuihin, eikä kukaan tunne. Poislukien tietysti muut vaihtarit. Ja vaikka onnistuisi mokaamaan ihan täysin ja menettäisi kasvonsa, kukaan ei (todennäköisesti) ole huomauttelemassa siitä koko loppuelämää. Koputan puuta..... :D Joten varsin huolettomasti on saanut oleilla.

Okei, tää ei nyt tarkoita sitä että täällä olisi ollut hurjempaa kuin Suomessa. Ei lainkaan. Oikeastaan olen löytänyt itsestäni sivistyneenkin puolen, mikä on ollut ihan positiivinen yllätys. Ja jos jotain haluan täältä tuoda Suomeen tullessani, se on ehdottomasti nyyttäri-illanvietot! Niitä meillä on ollut tosi paljon, ja ne on ollut niiiin kivoja. On vain ihanaa mättää safkaa niin paljon kuin mieli tekee. :) Ja siinä ohessa ehkä lasillinen viiniä... Ihan hyvä vaihtoehtoinen tapa viettää perjantai- tai lauantai-iltoja klubeilla joraamisen sijaan. Taitaa se aikuisuus sittenkin jossain varovasti kolkutella....

Ei vielä lumesta tietoakaan.

Nyt saa riittää selitykset tältä erää ennenkuin menee ihan liian diipiksi. Se on riskinä tällaisina pimeinä ja romanttisina talvi-iltoina. Essee lasten oikeuksista muistuttaa sitä paitsi olemassaolostaan, joten jatkan sen parissa itsenäisyyspäivän aaton viettoa.
Huomenna juhlitaankin Suomea Oslosta käsin!! :) Pitää toivoa että tänne ennustettu myrsky jäisi samanlaiseksi pihahdukseksi kuin edellinenkin. Kunhan ei nyt ihan hirveä lumituisku odottaisi huomenna aamulla, kun on tarkoitus taittaa matkaa bussilla... Fingers crossed!

Puss och kram sinne Suomeen, kohta nähdään! <3

Ripaus stressiä, kiitos!

Aiheen tämän kertaiselle kirjoitukselle sain tänään istuessani luentosalin ulkopuolella sohvalla, puoli tuntia luennon oletettua alkamisajankohtaa myöhemmin. Kyseinen kurssi on vähintäänkin mielenkiintoinen. Kurssin nimessä esiintyy käsite "globaali johtajuus", mutta en ole vielä aivan ymmärtänyt, miten luentojen sisällöt varsinaisesti liittyvät globaaliuteen tai varsinkaan johtajuuteen. Muutenkin luentoja on vain kahdesti kuukaudessa, pari tuntia kerrallaan. Kurssikuvauksen perusteella suoritukseen kuuluu kylläkin jonkinlainen tentti, mutta kenelläkään ei ole tietoa siitä - kurssin koordinaattorikin on hieman pihalla tästä. Noh, joka tapauksessa, ihan mielellään olisin mennyt luennolle istumaan ja kuuntelemaan, koska eipä tänään muutakaan ollut, mutta vieraileva luennoitsija Hong Kongista oli ilmeisesti astunut väärään koneeseen tai jotain, koska ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Ehkä sitten kahden viikon päästä uusi yritys..!

Normaalitilanteessa Suomessa olisin ollut vain tyytyväinen, mutta nyt olin tympiintynyt. Ja miksi? Yksinkertaisesti siksi että olen kyllästynyt lomailemaan, lorvailemaan ja nukkumaan puolille päivin, päivän ainoana varsinaisena suorituksena kenties kuntosalilla kyykkääminen.

Mitä siis keksin ratkaisuksi? Aloitin esseen työstämisen. Voi kyllä. Päätänkö Suomessa koskaan tehdä koulutyötä koska "ei ole parempaakaan tekemistä"? No en todellakaan. Koska sanomattakin on selvää että sitä parempaa tekemistä ilmaantuu viimeistään silloin kun on aikeissa aloittaa. Tänään sitten pohdin että mitä ihmettä tekisin ylimääräisillä tunneilla... Katsoisinko loppupäivän kenties leffaa? No ei nyt kyllä kiinnosta. Entä koko ilta Facebookissa naama kiinni ruudussa? Ei, jotain vaihtelua normaaliin kiitos.

Mutta ah, onneksi netti on sentään pullollaan tieteellisiä artikkeleita, jotka vain odottavat lukijaansa..! Voittavat kuitenkin niukasti kynsien pureskelun, joka tuli jaetulle kakkossijalle napanöyhdän kaivamisen kanssa.

Juuh......

Toisaalta pitäisi vain olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä että työmäärällä, jolla saisi ehkä hikisesti yhden opintopisteen Suomessa, saa täällä 7,5 kertaisen annoksen. Ehkä nää vaihtarikurssit on vaan sitten suunniteltu siten, että kaikista maista tulevilla on edes jonkunlaiset mahdollisuudet päästä läpi. Kuulin nimittäin eräänkin vaihtarin kommentin, että on täällä sentään enemmän töitä kuin Itävallassa! Eli kaikki on suhteellista, mutta tälleen suomalaisena stressaamiseen ja kymmenen sivun esseisiin tottuneena pelkkä luennolla istuminen ja kolmen paperiliuskan kirjoittaminen tuntuu pakollakin vähän lasten leikiltä.

Kuvassa esiintyvä puu ei liity juttuun. Otos maanantailta kun oli tekemistä.

Johan on ollut masentava kirjoitus... Olen pahoillani. Jotta tähänkin tekstiin saisi vielä tässä vaiheessa ängettyä vähän positiivista vivahdetta mukaan, niin on mainittava, että täällä yliopistossa moni asia on kyllä mun mielestä paremmin kuin Suomessa. Ja "tavallisilla" ruotsinkielisillä kursseilla meno on varmaankin erilaista. Esimerkiksi ryhmätöitä tehdään enemmän kuin Suomessa, ja lisäksi seminaarit ovat mukavaa vaihtelua. Tavallisillakin luennoilla on keskustelua proffan ja opiskelijoiden välillä, mitä Suomesta saa hakemalla hakea.

Hmmm, tuo äskeinen kuulosti kyllä ajatuksen tasolla paljon positiivisemmalta kuin kirjoitettuna...

Meen meditoimaan ja vaihtamaan tän kriittisen vaihteen pois päältä. Lupaan ensi kerralla jotain ihan muuta. Tässä kuitenkin lopuksi jotain mikä ainakin takuuvarmasti saa hymyn huulille! :)

 -Tiina