Enkä tarjonnut kanelipullia..

... koska olin työpaikalla tänään ennen kahdeksaa. Tarkalleen ottaen klo 07.49. Olin luvannut työkavereille, että käyn leipomon kautta mikäli en ole ajoissa paikalla. Olen vain totaalisen kyllästynyt laiskuuteeni, joka nostaa päätään joka aamu hieman ennen kello seitsemää, kun herätyskelloni soi. Tämä saa minut kerta toisensa jälkeen torkuttamaan.. ja torkuttamaan.. kunnes hups, herään epäilyttävän pirteänä ja totean että en tälläkään kertaa onnistunut torkkua painamalla kumoamaan luonnonlakia eli pysäyttämään ajankulkua.

Siispä eilen illalla vaihdoin soittoääneksi ärsyttävimmän rimputuksen minkä löysin. Se on sellainen järkyttävä, mikä alkaa matalalla äänellä ja nousee kimeäksi piipitykseksi. Tämä jos mikä on hyvä herättäjä. Sehän on pakko ehtiä laittamaan pois päältä ennen kuin sitä ei enää kestä kuunnella.
Mikä ihmeellisintä, tähän ääneen herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli (heti sen jälkeen kun olin ensin säikähtänyt vierasta ääntä) että en voi nukkua enää. Ajatus kymmenen pullan aiheuttamasta lovesta lompakossa sai minut kampeamaan itseni sängynpohjalta. Teki tiukkaa, pakko myöntää... Mutta voi että kun tunsin ylpeyttä itsestäni! Mä tein sen! Nyt en enää kertaakaan - en kertaakaan! - päästä torkkuajatusta valloilleen. Hallitsen heräämistäni itse. Piste.

Tähän on vielä pakko mainita, että ei, emme jääneet töissä kuitenkaan ilman pullaa. Söin vieläpä kokonaisen korvapuustin. Enkä edes tuntenut huonoa omaatuntoa. Pitkästä aikaa. Tuore, lämpimänä höyryävä pulla kuuman kahvin kanssa... Kuka sellaista voisi vastustaa?

Korvapuusti on muuten englanniksi cinnamon roll. Vaikkakin Googlen kuvahaun mielestä siihen kuuluu vielä tursottaa jotain sokerimömmöä päälle. Ihmetykseni määrä on rajaton.

Korvapuustin Amerikan-sukulaiset (Photo / Flickr)

Kävin tänään illalla vielä Marian kanssa istuskelemassa Lasipalatsin terdellä. Doris oli mukana keräämässä itselleen lisähuomiota (..niin, hyvä että edes toinen meistä onnistuu siinä). Pienessä koirassa on kyllä se kätevä puoli, että se kulkee mukavasti melkein minne tahansa. Ja säästyypä ainakin huonolta omaltatunnolta, kun ei joudu jättämään sitä useinkaan illoiksi yksin kotiin.

Mansikka-raparperisiidereiden jälkeen kävimme vielä haukkaamassa iltasafkaa Kampin bussiterminaalin pizzamestassa, jonka nimeä en tietenkään muista. Söin siellä falafel-annoksen isolla salaatilla. Melkein annoin periksi mieliteolle, joka vaati kukkurallista ranskalaisia lisukkeeksi
(toim. huom. Ensimmäinen mieliteko oli pizza, mutta siitä pääsi yli kun muisti syöneensä sellaista jo lounaalla). Mutta siiderinjälkeiselle mieliteolle ei voi myöntyä. Ja nyt en kadu, kun olo vatsassa on erittäin hyvä, eikä ollenkaan suolasta turvonnut.

Tehokas esipesu.

PS. Perjantai kolmastoista... Vieras koira

pissasi suoraan jalalle koirapuistossa. Ei mennyt 

vahvasti nyt tämä...


PPS. Tätä tekstiä on muokattu jälkeenpäin
5 minuutin sisään kolme kertaa, koska
kirjoitusvirheitä. Muutama.